40. Maan vaivoissa.

Kirjoittanut Simo Korpela


Nyt murheissansa
Huokaa kansa,
Kun Herra sitä kurittaa.
Jos kulkee kunne,
Tuskan tunne
Jokaisen mieltä masentaa.
Mut älä näänny,
Kansa, käänny
Vaan nöyräst’ armoa anomaan!
On kyllin syytä
Anteeks pyytää.
Oi kuinka paljon rikoitkaan!
Ei Herra heitä
Nöyrtyneitä,
Ne korjaa armon turviin hän.
Niin päivä paistaa;
Jälleen maistaa
Saa sydän hyvyytt’ elämän.
Kun Juudaan kansa
Herrastansa
Poluille Baalin poikkesi,
He vitsat, vaivat
Päälleen saivat.
Kun kääntyivät, hän armahti.
Niin isä lastaan
Ainoastaan
Vaan parantaakseen vitsoin lyö.
Kun Herra taivaan
Laskee vaivaan,
Se myös on rakkauden työ.
Mut jollei kansa
Vitsastansa
Käännykkään tielle kaidalle,
Niin vaivat kovat
Osans’ ovat,
Mut murheell’ Isä antaa ne.
Oi käänny, taivu,
Maahan vaivu,
Käy kohden armoistuinta!
Niin vielä sulle
Vaivatulle
Uus’ päivä koittaa kirkkaana.


Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.