Maan povella

Maan povella. Kirjoittanut Katri Vala

Mikä hekuma levätä povellasi, maa,

alastomin, nuorin jäsenin,

suu ja sieraimet vihreässä rikkaudessasi!

Jostain hiiluu tädykkeen terän hauras, lempeä sini

kuin ihmeellinen silmä,

ja lehvien välitse virtaa keltaisenvihreä valo.

Rakastan sinua, maa!

Mustana, ruskeana, vihreänä,

elävänä ja kuolleena

rakastan sinua, maa!

Lepään povellasi kuin vihreällä alttarilla,

jonka ihanat suitsutukset

nousevat läpi valkean ruumiini,

elämälle uhriksi annetun.

Tee minut kaltaiseksesi, maa,

alituisesti uudistuvaksi,

alituisesti uutta luovaksi

loppumattomalla, ihanalla hurmiolla!

Kun tulee aika,

jolloin silmäni ovat väsyneet

ja sydämeni kylmä ja äänetön,

kajahuta ihana kutsusi,

villi, vauhko huutosi,

joka virtaa läpi olemukseni

kuin sula, räiskyvä kulta

ja herättää minut riemuitsevana maailmaan,

joka on nuori ja kukkiva ja säteilevä!

Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.