Maan laulu

Kirjoittanut Eero Eerola


Jyskää, jyskää,
korpi jo ryskää,
karahkat kaatuu,
vanha ja laho
maaksi nyt maatuu,
kätkee sitehet
maaemon armaan,
pirstouu pitehet
hallan harmaan,
vuossata-kahleet
katkerat putoo,
uus’ elo uusia
voimia kutoo,
jankon kantavan
kyntäjä tapaa,
tähkää antavan
mies suora ja vapaa.
Me kasvamme valloiksi mullan ja maan,
koko korpi se nousee myötä,
me tahdomme aamuun ja aurinkoon,
on kestänyt kyllin yötä.
Työn virren me tahdomme virittää
ja laulaa laulua mullan,
ja pellon ja niityn ja metsän ja veen
yli loihtia aurinko-kullan.
Me laulamme laajaksi, kauniiksi maan,
joka korvenkyntäjän rinnan,
ja sulaksi jokaisen hallaisen suon,
joka jängän ja rahkan pinnan.
Me kuulemme suuria soihtuja maan,
joka raskaan askeleen alta
elon laulun rikkahan, voimakkaan:
pyhä maan on mahti ja valta.


Lähde: Eerola, Eero 1936: Maan virsiä: runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.