Maan-Miehille Muistoxi

Maan-Miehille Muistoxi.

Kirjoittanut Gregorius Hallenius


Suomen kieli oppineitten käsissä 125 vuotta sitte. Eräässä v. 1758 Jacob Merckell’in luona Turussa painetussa, Uudenkaupungin pedagogi Gabriel Winter nuoremman tekemässä oppikirjassa nimeltä ”Computus manualis” tavataan seuraava suomalainen runo, jonka on sepittänyt eräs Maisteri Gregor. A. Hallenius, Schol. Cath. Ab. Coll. Supremus, ja joka runo ansainnee tulla uudesti painetuksi näytteenä, miltä suomen kieli oppineen suusta kuului.

Runo kuuluu näin:

Maan-Miehille Muistoxi.
Taivain Tekiain Toist’ Taitahan Todella Tuta:
Mainet Mucomat; Mitk’ Mond’, Maalle, Merelle Mahta
Ihmisell’ Jumala Itz Ilmoitta Julkiset Juuri:
Että Ehdolla Ehk’ Endisen, Eiläisen Elon
Aamulla, Arvat’ Ain Anda, Auringon Armaisen Astuis.
Cuing’ Cuu Cumpanins Cautt’ Coitonsa Cullaisen Caappi:
Tähtein Tukevall Tiell’, Taivaingin Taipalell’ Tuolla.
Catzo, Gabriel Caick’ Coitosta Corkeimman Cosee
Cuun Culcua, Cosc’ Cuucausia Catzoman Kercki:
A. B. Ceest Ahkerast’ Ain’ Ajastaisen Alcua Alcain.
Kirjan-Vijttasta Viel’ Vaaringin Vuodesta Voittaa,
Winteri Veicoinen Voi Viriästi Virittä Vireet.
Curitull’ Cumma Cah! Couralla, Computust Cocoman coke
Näpiäst Näyttäpi Näin Näpit Nöyryttä Näändynyt Notcot.
Sormisa, Sovitta Sijn Sorkiaxi Sureneet Suonet
Jäsenet Jännittä Juur’ Järk’ Järjestyxehen Jämän,
Coulutta Caick Coulucaiset Corjaman Kirjalist Keino,
Caup-miehet Caupungin Cuill’, Curitta, Cuuttoiden Cuulkiat.
Asian-Ajajat, Ain Appajalle Avarall’, Autiall’.
Pindans Pitävä, Papp Pacasa, Pihasa Pyhäs,
Ajan-Tietoa Tät’ Tosin Aimolist Ainasta Ainet.
Ottacat Opixen, Ohhoh! Olettap Oppinet Ucot,
Tehkät Tiettäväx’ Työ Tai Toki Taitavan Tekiän
Mucomat Mainet Myös Mä Mainitun Muistoxi Monell’”.

Selitykseksi lisättäköön tähän, että ”Computus manualis” on ajan laskun oppikirja, joka opettaa vasemman käden sorminivelien ja muutamien muistorunojen avulla tietämään sekä kaikki vuotiset juhla- ja pyhä-, että tärkeimmät arkkipäivätkin, ja tämän lisäksi vielä kuun vaiheet ja – ilmat, minä vuonna hyvänsä.

Tätä ”älyn tuotetta”, siksi sitä tekijä itse mainitsee, käytettiin oppikirjana Uudenkaupungin koulussa ainakin 50 vuotta ja toiset 50 vuotta oli tätä ”tiedettä” sitä ennen jo opetettu suusanallisesti. Kirjanen sisältää vaan 56 sivua, mutta ken voi lukea ne vesipisareet, joita sen lukeminen on maksanut; sillä sen sisältö näyttää olevan melkein yhtä huokea muistaa, kuin ylempänä oleva Hallenius’en runo on käsittää.


Lähde: Aura 29.9.1883.