Maamme laulu

Maamme laulu Kirjoittanut Eino Leino

On joukko hehkuva lempeä

tulista isänmaahan

taas uutta kevättä hempeää

kokounut nauttimahan.

Ja tunne yksi täyttää nyt

sydämmet miesten, naisten

ja into ehkä hyytynyt

nyt elpyy ihmislasten.

Nyt raikuu ääni nuortea

povista laulajoiden

ja kohti taivon kaarea

se kohoo aatelmoineen.

Sä kuules tuota! kuiskaillaan,

ei enään kuisku ykskään,

ei kuulu tuulen suhinaa,

ei kulje hengähdyskään.

Tää kansa kuulee tunteensa

tuoss’ laulettavan ilmi

ja tuntee siinä aatteensa:

isäinmaa ja lempi.

Se kuulee kansan poljetun

myös voivan kärsii, voittaa

ja nostaa arvon tallatun,

kun vaan se tahtoo koittaa.

Se näkee maan, miss’ asuu vaan

nuo henget lumotarten,

miss’ runotarta ootetaan,

miss’ lies on häntä varten.

Se tuntee että kansaamme

voi varmahankin luottaa,

se käypi aina kanssamme,

ei työhön tartte vuottaa.

Se »maamme laulu» lumoova,

mi ensikerta kuultiin,

ja hengetärten laulavan

sit’ laulettaissa luultiin.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.