Maamme kirja: 91. Uusmaalaiset

90. Saariston asukkaat lounaspuolisessa Suomessa

91. Uusmaalaiset. Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius

92. Pohjalaiset

Ruotsalaiset Uusmaalaiset ovat osaksi maanviljelijöitä hedelmällisellä maallaan, osaksi kalastajia lahdissaan ja merenrannikoilla. Maanviljelijällä on myös nuottansa, niinkuin kalastajallakin petopalasensa. Kohta pohjais-puolella asuu suomalainen väestö, jolla ovat toisellaiset tavat. Ruotsalainen Uusmaalainen on hyvästi toimeentuleva, ilomielinen, taitava, puhelias, verkallinen. Hän asuu enimmite mataloissa, pieni-akkunaisissa huoneissa, kasvattaa hedelmäpuita akkunoidensa edessä, ja merenryönää on rannassa. Likellä kaupunkeja on hän oppinut herrastapoja ja kaupunginhintoja, mutta etempänä maantienoilla on hänellä paljo vanhaa tapaa jälellä, ehkä ei vanhaa vaatteenpartta. Itäpuolella Helsinkiä oleva väestö erkanee nähtävästi väestöstä länsipuolella Helsinkiä ja puhuu erilaista Ruotsin kielensä muretta.

Keväellä , maalis- tahi huhtikuussa, menee ranta-asukas täällä niinkuin muuallakin hylkeenpyytöön jäälle. Hän vetää silloin vaatettensa päälle valkean paidan, panee päähänsä valkian jänisnahkaisen lakin ja lähenee, vatsallaan kontaten, ulkona jään reunalla olevia arkoja hylkeitä. Hyle kuuntelee, ampuja makaa liikkumatoinna hiljaa. Pah, pysyy paukahtaa, ampuja juoksee luokse ja vetää saaliinsa rautakoukulla ylös, ennekuin hyle ennättää sukeltaa veteen. Nahka ja rasva maksavat hyvästi, mutta pyytökeino on vaarallista ja vaivaloista. Usein ajelehtaa pyytäjä jääkappalten päällä merelle, usein putoaa hän halkeimeen; välistä on hän viikottain poissa, useiden peninkulmain päässä ulkona merellä. Pohjanmaalla pyydetään hylkeitä harvoilla verkoilla, joihin hän kääreypi, tunnettuaan olevansa kiini. Silloin ei ole helppo nostaa veneesen sellaista raskasta, elävätä otusta, joka välistä saattaa painaa aina 15 leiviskätä ja joka urhollisesti varjelee itseään terävillä hampaillaan.

Uusmaalaisesta ovat lystilliset sadut mieluisia. Hänen kertomuksensa Bemböleläisistä ovat hyvin yhtäläisiä, kun jo tunnemme Hölmöläisistä. Se oli Bembölen hierimellä kuin puuroa hierottiin järvessä. Bemböleläiset pitivät suolat kalliina ostaa kaupungista ja päättivät säästäväisyyden tähden kylvää net peltoon. Kun pelto piti karhita, tekivät he lujat paarit ja panivat hevosen seisomaan niille, ettei se polkesi siementä. Neljä miestä kantoi näin hevosen ympäri pellon ja veti karhin perässään. Kun sitte keltakukat kasvoivat siinä, mihin oli suoloja kylvetty, maistelivat Bemböleläiset näitä kasveja, tunsivat ne joksikin karvaiksi ja sanoivat keskenään: eivät ne vielä ole oikein kypsiä, mutta jo ne maistuvat vähä suolalta!

Uusmaalainen laulaa myös monia lauluja, vanhoja ja uusia, surullisia ja lystillisiä. Nuotit ovat usein kauniita, mutta sanoista ei hän pidä niin vaaria, kun ne vaan kuuluvat kauniilta. Niiden kanssa on kuin nimipäiväplakaateinkin kanssa hänen seinällään: pää-asiana on, että ne ovat koreiksi maalatut.

Otamme tähän kaksi uusmaalaista kansanlaulua suomennettuna. Ensimmäinen on Strömforssin pitäjäästä:

Hyvää iltaa, terveheksi,

Armaani, valittuni!

Kuink’ on maailmass’ asias’ nyt?

Ootkos terve, voimissas’,

Niinkuin luulen olevas,

Onko lysti, se ilahuttaa.

Onko rahaa, kultoa

Sulla arkullisia,

Jos sull’ on, kylläpä se huvittaa.

Onk’ iloinen mielesi,

Se on rikkautesi,

Se on kalliimpi kultoakin.

Kun mä sua muistelen,

Liikkuu veri suonien,

Kultan’, mua el’ unehuta!

Katso kiiltäväisiä

Taivaan pikku-tähtiä,

Alas maahan lenteleviä!

Ennen meret kuivakoot

Niinkuin rantain hietikot,

Kuin mä nainen toisen neitosen.

Merimieslaulu Pernajasta.

Kah, kuinka meripojat

Urheasti astuvat,

Kaikk’ kauniit neitosetkin

Heit’ armastelevat,

Kosk’ ovat urholliset,

Ja ilomielis’nä

Merelle uskaltavat

He nuoret henkensä.

Kun maamies pellon kyntää

Tai työss’ on niityllään,

Saa öillä makaella

Levossa sängyssään.

Me nuoret meripojat

Merelle menemme,

Ain’ oomme valppehella,

Vaan harvoin harvoin nukumme.

Ja tämän laulun teimme

Kotiimme tullessa,

Englannin kalaanissa

Hyvässä tuulessa.

Kun ilma oli kaunis

Ja aika lystinen,

Niin laadimme me laulun

Näin aivan lyhyen.