Maamme kirja: 79. Suomalaisia kansanlauluja
| 78. Suomalainen kansanrunous | 79. Suomalaisia kansanlauluja. Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius |
80. Suomalaisia sananlaskuja |
a) Laulunopettajatar.
muokkaa- Kun olin ennen nuorempana,
- Kasvavaisena kanana,
- Tuli eukko tuonnempata,
- Laulata Lapin perältä,
- Joka virsiä veteli,
- Monet laulut laulatteli.
- Annoin rätsinän akalle,
- Hyvän paian palkastansa,
- Siirrytin sinikeräiset,
- Puottelin punaiset langat,
- Hyvän laulun laulamasta,
- Paremman pajattamasta,
- Virret kielin kertomasta.
- Kuules eukko kun nyt laulan,
- Kuules akka, kuin sanelen:
- Tuo nyt jälle rätsinäni,
- Palahuta paitavaate,
- Työnnä pois punaiset langat,
- Siirrytä sinikeräset!
- On jo virttä nauvomatta,
- Saamatta sanoja kyllin;
- Kyllä huoli virttä tuopi,
- Mure virttä muistuttavi,
- Kaiho kantavi sanoja,
- Miel’alainen arveloita.
Kanteletar 2: 131.
b) Kodittomat.
muokkaa- Oli meillä kuin olikin,
- Oli ennen aikoinansa,
- Siskoilla sininen silta,
- Veikoilla vene punainen,
- Nousi tuuli tuulemahan,
- Ilman ranta riehkimähän:
- Tuuli puut havuttomiksi,
- Kanervat kukittomiksi,
- Heinät helpehettömiksi,
- Siitä taittoi siskon sillan,
- Veikolta venon hajotti,
- Jätti veikot ve’en varahan,
- Siskot siirrätti salolle;
- Jätti sormet soutimiksi,
- Kämmenet käsimeloiksi,
- Hongan oksat huonehiksi,
- Katajat kamariloiksi.
Kanteletar 1: 16.
c) Ohoh kullaista kotia!
muokkaa- Lämmin paita liinainenkin
- Oman äitin ompelema;
- Vilu on vaippa villainenkin
- Vaimon vierahan tekemä.
- Lämmin on emosen sauna
- Ilman lyölyn lyömättäkin;
- Kylmäpä kulainen sauna,
- Vaikka löyly lyötäköhön.
- Koria kotoinen leipä,
- Jos on täynnä tähkäpäitä;
- Vihavainen vieras leipä,
- Vaikka voilla voituohon.
- Villainen emosen vitsa,
- Ruotoinen isosen ruoska,
- Jospa viikon virpokohon,
- Rupeaman ruoskikohon;
- Vitsa vierahan verinen,
- Kyläläisen kynnäppäinen,
- Joska kerran iskeköhän,
- Tahi puolen koskekohon.
- Ohoh kultaista kotia,
- Armasta ison eloa!
- Jos oli leipeä vähempi,
- Niin oli unta viljemmältä;
- Ei toruttu turkunnasta,
- Makoomasta ei manattu.
Kanteletar 1: 75.
d) Morsiamen hyvästi-jättö.
muokkaa- Enpä mikään ennen ollut
- Mustin muita neitosia,
- Kalpeampi ve’en kaloja;
- Tulin muita mustemmaksi,
- Kalpeammaksi kaloja.
- Millä maksan maammon mai’on,
- Millä isoni hyvyy’en?
- Kiitän mä iso sinua
- Entisistäni eloista,
- Parahimmista paloista,
- Murkinoista muinoisista.
- Kiitän mä emo sinua
- Nuorra tuuviteltuasi,
- Pienoissa pi’eltyäsi,
- Mai’on ruokiteltuasi.
- Kiitän mä koko perehen,
- Kaikki kasvinkumppalini,
- Joi’en joukossa elelin,
- Kasvoin kanssa kasvinajan.
- Läh’en nyt tästä kun läh’enkin,
- Tästä kullasta ko’ista,
- Ison saamasta salista,
- Äitin kestikellarista.
- Jää nyt pirtti terveheksi,
- Pirtti lautakattoinesi,
- Hyvä on toiste tullakseni,
- Kaunis kaaputellakseni,
- Sintsi lautasiltoinesi,
- Piha pihlajaisinesi.
- Jätän kaikki terveheksi
- Mattt ja metsät marjoinensa,
- Järvet sa’oin saarinensa,
- Kankahat kanervinensa.
Kalevalan ensi-painoksesta.
e) Nuori sotamies.
muokkaa- Suku suuresti surevi,
- Laji kaikki kaihoavi,
- Heimokunta hellehtivi,
- Saavani minun sotahan,
- Tykin suuren suun etehen,
- Rautakirnujen kitahan,
- Sortuvan sotatiloilla,
- Vainoteillä vaipuvani.
- Vaan ele sure sukuni,
- Kaihoa lajini kaunis;
- Emmä silloin suohon sorru,
- Enkä kaa’u kankahalle,
- Kun minä sotahan kuolen,
- Kaa’un miekan kalskehesen.
- Soria on sotainen tauti,
- Soria sotahan kuolla,
- Hemme miekan helskehesen:
- Äkin poika pois tulevi
- Potematta pois menevi,
- Laihtumatta lankiavi.
Kantel. 2: 265.
f) Leikkiruno.
muokkaa- Tule meille Tuomas kulta!
- Tuoppa joulu tullessasi!
- Tule kekri, jouvu joulu,
- Sekä pääse pääsiäinen!
- Kyll’ on kystä aitassamme,
- Paljo pantua eloa:
- Sirkan reisi, paarman jalka,
- Peipposen peräpakara,
- Sammakon sakarivarvas,
- Sisiliskon silmäpuoli.
Kantel. 1: 23.
g) Saiman rannalla.
muokkaa- Kultani kukkuu, kaukana kukkuu,
- Saiman rannalla ruikuttaa;
- Ei ole ruuhta rannalla,
- Joka minun kultani kannattaa.
- Ikävä on aikana, päivät on pitkät,
- Surutont’ en hetkeä muista’kaan;
- Voi mikä lienee tullutkaan,
- Kun jo ei kultani kuulu’kaan!
- Toivon riemu ja autuu’en aika
- Suruani harvoin lievittää;
- Rintani on kuin järven jää –,
- Kukapa sen viimeinkin lämmittää? –
- Kotka se lenteli taivahan alla,
- Sorja se souteli aalloilla;
- Kulta on Saiman rannalla,
- Lähteä ei toh’i tuulelta.
- Tuuli on tuima ja ankarat aallot,
- Ruuhet on rannalla pienoiset;
- Ruuhet on rannalla pienoiset,
- Kultani sormet on hienoiset.
- Ele lähe kultani aaltojen valtaan! –
- Aallot ne pian sinun peittääisi.
- Sitte ei suru mua heittäisi,
- Ennenkuin multakin peittäisi.
Kanteletar.