Maamme kirja: 51. Syötävistä sienistä

51. Syötävistä sienistä.
Maamme kirja
Kirjoittanut Zacharias Topelius

Jumala ei levittele lahjojansa luontoon ilman tarkoituksetta. Pohjaisissa maissa ei ole hedelmäpuita, mutta näiden sijaan ovat he saaneet monta hyvää marjalajia. Täällä ei ole nuita syötäviä kasveja, joita löytyy eteläisissä maissa, mutta sen sijaan on Jumala antanut meille suuren rikkauden sienissä. Sellaisia kasvaa yleensä varjopaikoissa; märillä mailla, varsinkin lehtimetsässä, kohoavat ne sukkelasti sateen perästä ylös ja kuoleutuvat muutamassa päivässä.

Tietämättömät ihmiset katsovat sienet ylen ja pitävät niitä ruoaksi kelpaamattomina. He eivät huomaa kuinka mieluisasti karja syöpi muutamia sieniä; he eivät tiedä kansan muissa maissa kokoavan näitä kasveja, juurikuin me poimimme parhaita marjoja, ja käyttävän niitä ruoaksi. Se on totta, että muutamat sienet ovatkin myrkyllisiä, niin kuin punainen kärpäissieni, ja sellaiset pitää oppia tuntemaan, joka ei olekaan vaikea asia. Sekin on totta, että muutamilla syöntikelpoisilla sienillä on karvas maku, mutta sellaisen karvauden saapi pois vedellä. Sieniä kootaan ja valmistetaan seuraavalla tavalla:

Selvällä ja kuivalla ilmalla leikataan sienen kanta poikki veitsellä, ja otetaan sellaisia, jotka ovat nuoria, tahi eivät vielä täysikasvuisia; mutta matojen syömiä, vanhoja tahi hyvin pehmeitä ei oteta. Sitte leikataan pois sienen alaisen puolen hilseet ja hieno kuori päältä päin; jäännös leikataan palasiksi ja pannaan muutamiksi tiimoiksi veteen. Tämä vesi kaadetaan sitte pois ja sienet lyöpätään eli kiehautetaan uudessa vedessä, joka taas kaadetaan pois. Kun ne sitte pannaan kohtalaiseen suolaan ovat ne valmiita ruoaksi ja saatetaan suolattuina syödä särvin-ruokana, tahi keittää, taikka paistaa useammalla tavalla. Jos sieniä on mieli talleltaa pitemmän ajan, pitää ne kuivata tahi suolata, tahi talleltaa etikassa. Tällä tavalla saadaan niistä maistuvata ja terveellistä ruokaa.

Makuisimmat sienet, joka kasvavat Suomessa, ovat makusieni eli samppinjo, morska ja ruskosieni; mutta tavallisimmat syötävät sienet ovat lehmäntatti, lampaantatti, voitatti, maitoriska eli maitiainen, syömäsieni ja monta muuta, jotka kasvavat eriaikoina kesällä, useammat syyspuolella kesää. Sellaista hyvää ruokaa polkevat tietämättömät ihmiset jalkainsa alla ja nurisevat kuitenkin Jumalata ja ihmisiä vastaan, kun heillä on ruoasta puute. Juurikuin se olisi Jumalan tahi ihmisten syy, jos joku ylenkatsoo sen ruuan, joka on jalkaimme edessä. Maan hedelmätä on ainoastaan käytettävä ymmärryksellä. Jos joku syöpi potaatien nuppuja tahi raakoja potaateja, syyttäköön itseään vahingosta, sillä potaatien kuoret ja nuput sisältävät väkevää myrkkyä, jota kutsutaan kyanivetyhapoksi eli sinihapoksi. Siis nakkaamme nuput pois ja keitämme potaatit. Samalla tavalla tehkäämme sienille: nakkaamme kelpaamattomat pois ja pidämme kelvolliset.

Niinkuin kirjoitettu on hengellisistä ja ruumiillisista asiosta: koetelkaat kaikki, ja pitkäät se, kuin hyvä on! 1 Thess. 5: 21.