Maamme kirja: 17. Inarinjärvi

17. Inarinjärvi.
Maamme kirja
Kirjoittanut Zacharias Topelius

On järvi Pohjolassa,

Ei sitä muisteta,

Sen rannat on paljasna,

Nimettä saaria.

Kun jäät sulaapi heinökuu,

Niin kesä Lappiin koteutuu,

Mutt’ syyskuun kylmäisöinä

Sen aalto tampistuu.

Kuvauvat tunturitkin

Veteen sinertävään,

Tulevat venehetkin

Kaloja pyytämään.

Sulossa uipi sorsia,

Poroj’ on pitkin rantoja;

Ja sääskiä miljonittain

On päivän sumuna.

Ja Lappalaisen kerran

Pit’ saada selveä,

Jos vett’ ois minkä verran

Inarin-järvessä;

Mutt’ nuora katkes’, laulettiin:

Niin syvä on kuin pitkäkin!

– Kukaan sitt’ ei mitannut

Syvyyttä Inarin.

Poloinen Pohjolassa,

Ei sua muisteta,

Ei mert’ oo mailmassa

Niin unhotettua;

Sä vuorten jylhäin välissä

Saat aina yksin piileä

Kesistä lyhyistä

Talvia pitkiä.