Maamiehen Ystävälle

Maamiehen Ystävälle.

Kirjoittanut Olli Karjalainen


Jo on tänne joutununna,
Viikko-kirja kiirehtynnä,
Kulkulehti Kuopiosta,
Kun on tullut kutsutuksi,
Mainituksi Maamiehen
Ystäväksi yleväksi.
Eikä ole näissä nähty,
Eikä muka muuallakaan
Kuultu kenenkän puhuvan,
Ett on saatettu Savosta
Kulkukirjat kulkemahan,
Viikkolehet valistamahan
Savon maata mainiota,
Kuopiolle kunniaksi.
Koska on Kuopio herännyt,
Unestansa uutistunut,
Päässyt yönsä päättehesen,
Tullut päivän tuntemahan,
Selkiän selittämähän
Auringon ihaltamahan.
Niin minä mielelläni
Toivon onnea totista
Menestystä mieluisinta,
Suokohon nyt suuri luonto,
Antakohon armostansa,
Onnen hyvän oivallisen
Kuopiolle kunnollisen,
Siviämmän siunauksen;
Että aina edespäinkin
Olis työssään terävä,
Olis virkku valvomassa,
Kun on kerran jo kerinnyt,
Tasatielle tallustellut
Pimeyden peiton alta;
Että vielä enemmänkin
Tulis aina tuttavia,
Yltäkyllin ystäviä,
Maamiehen mainioksi
Joka vuosi juoksemahan,
Joka viikko vieremähän,
Lauantaina lähtemähän,
Varahin vajeltamahan
Yli suurta Suomenmaata,
Taikka vielä taammaksikin
Santta Pietarin pihoille,
Kuuluun kaupunkin kujille,
Ehkä vielä etemmäksi
Lahen lavian ylitse
Virohoonki viimmeiseltä.
– Teille minä mielelläni
Sanosin Savon asujat
Kansa Karjalan urohot
Niinkuin kaikki kansalaiset
Yli kaiken ympäristön!
Ottakaat tuo oiva lehti,
Kulkukirja Kuopiosta,
Savon kansan kaupunkista,
Miehen ystävä ylevä.
Ei hän äijeä anele,
Eikä suurin suurentele
Työnsä paljon palkkioksi,
Kulkkunsa kuluttehiksi,
Ruplan muutaman muukannet,
Hopiata hellittänet,
Povestasi pois sysännet,
Siihen vielä viisitoista
Kokoat kopekkojasi
Posti-rahan puoltajaksi;
Niin hän sitten siivitönnä,
Hengetönnä, huoletonna,
Lenteleepi, löyhyttääpi,
Matkan mainion tekeepi
Aivan kohti kotiasi.
Tuopi sulle tuomisia,
Ulkomailta uutisia,
Koko talon tarpeheksi
Tuori viestit Venäjän maalta,
Saksasta hyvät sanomat,
Sekä Englannin elosta,
Portukaalista puheita,
Paniasta pauhinoita,
Koko Europan elosta.
Vielä tuopi viimmeseksi
Oman maamme mainioksi
Suomesta sulosanomat.
Niin sä itsekkin isäntä
Ilomielin istuskelet
Pöyän päähän päästyäsi,
Otat lehtesi leveän,
Viikkokirjasi keveän,
Kuopiosta kulkenehen
Etehesi ensistänkin.
Tuosta puheet perheellen,
Kaikenlaista kaunistusta,
Tuosta lausut lapsillesi,
Että lapsetkin enemmin
Muihen kirjainsa mukahan
Saisit mieltänsä mitata
Järjen juosta jännitellä.

O. Karjaliin.


Lähde: Maamiehen Ystävä 23.3.1844.