Maalleni (Mendelin)

Maalleni. Kirjoittanut Irene Mendelin

Vain unta uneksuinko

Ma sulle, synnyinmaa,

Kun luulin: päivä kirkas

Jo sulle sarastaa?

Kun luulin: huoltes huntu

Jo ijäks siirtyi pois,

Siunattu rauhan aika

Sinulle suotu ois?

Sa pyhään lakiin luotat

Ja valaan ruhtinaan

Ja uskot: niissä suoja

On kansan sekä maan.

Jos ihmisvala pettää,

On laki arvoton,

Ja silloin, maani armas,

Sin’ olet turvaton!

Mut käy vaan, kansa kallis,

Es’isäis jälkiä,

Ja muista: totuus aina

Maan ompi perivä!

Sä kulje suoraa tietäs –

Ei hukkahan se vie –,

Useinkin vaivan kautta

Käy onneen oikotie.

Jos kaikki, kaikki pettää,

Ei petä Taivainen;

Hän kaikkivoipa ohjaa

Kohtalot kansojen,

Kuin vesiojat johtaa

Hän syömmet ruhtinain

Ja murtaa pahain juonet –

Saa voiton totuus vain.

En unta uneksinut

Ma sulle, synnyinmaa,

Kun luulin: päivä kirkas

Jo sulle sarastaa;

Se nouseva on kerran

Lomitse pilvien

Ja siunauksen tuova

On runsaan Suomellen.

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.