Maalleni (Mendelin)

Maalleni.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Vain unta uneksuinko
Ma sulle, synnyinmaa,
Kun luulin: päivä kirkas
Jo sulle sarastaa?
Kun luulin: huoltes huntu
Jo ijäks siirtyi pois,
Siunattu rauhan aika
Sinulle suotu ois?
Sa pyhään lakiin luotat
Ja valaan ruhtinaan
Ja uskot: niissä suoja
On kansan sekä maan.
Jos ihmisvala pettää,
On laki arvoton,
Ja silloin, maani armas,
Sin’ olet turvaton!
Mut käy vaan, kansa kallis,
Es’isäis jälkiä,
Ja muista: totuus aina
Maan ompi perivä!
Sä kulje suoraa tietäs –
Ei hukkahan se vie –,
Useinkin vaivan kautta
Käy onneen oikotie.
Jos kaikki, kaikki pettää,
Ei petä Taivainen;
Hän kaikkivoipa ohjaa
Kohtalot kansojen,
Kuin vesiojat johtaa
Hän syömmet ruhtinain
Ja murtaa pahain juonet –
Saa voiton totuus vain.
En unta uneksinut
Ma sulle, synnyinmaa,
Kun luulin: päivä kirkas
Jo sulle sarastaa;
Se nouseva on kerran
Lomitse pilvien
Ja siunauksen tuova
On runsaan Suomellen.


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.