Maailmansotaa
Maailmansotaa. Kirjoittanut Juhani Siljo |
- Maailmansota
- rinnoissa riehuu,
- lippuja vastaan
- liput uudet liehuu,
- tunne-urhot
- kun kiitää ja kaatuu,
- – kunnes ne sydämet
- makaa, maatuu.
- – Taas horjahti Mars
- Maan sykkivän puoleen:
- muut tähdet kaikki
- nyt hukkuu huoleen,
- Maa yksin ja Mars
- avaruuksien merta
- niin keveinä keinuu
- kuin lapsina kerta;
- kuin ei sydänpuolikas
- toinen toistaan
- heiss’ uhkais häätää
- ulos kammioistaan;
- kuin kesken kevään
- ei maailmansota
- Maan rinnassa riehuis,
- ei tuskan ota
- sydänsyihin Marsin
- tuimana syöpyis,
- kuin säikyntä heille
- ei veriin yöpyis..
- – Vaan kauniisti liput
- liehuu, läikkyy,
- ja sodan tulet
- kevätyössä väikkyy,
- kun tuuman horjahti
- Mars radaltansa,
- kun sykähti Maa
- lepotiloillansa.
- Ja heleinä soivat
- avaruudet,
- kun liput kaatuu
- ja nousee uudet,
- kun tunne-urhot
- kiivaina kaatuu
- – kunis tähti-sydämet
- makaa, maatuu.
Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.