Maailmanarvoitus

Kirjoittanut Paul Heyse


Niin usein, äkkiä kun kasvos näät,
sä kuvastimeen tuijottamaan jäät,
et tunne enää omaa itseäs,
vain hieroglyyfit puhuu silmistäs.
Sä kysyt, ken hän on, mies vieras tää,
siks kunnes kauhu sinut yllättää
ja yksinäisen sielus arvoitus
pois karkoittaa sun tyhjän uinailus.
Kun nyt näät hiekkajyvän, lehden, puun
tai tomun auringossa, seikan muun,
käy tuska polttava sun sieluhus:
sun iki saartaa vieras kaikkeus,
ja iäti on vastaukseton
tää vanha kysymys: mit’ on, mik’ on;
ja arvoitus tään elon, elämäs
on kouristava sinun sydäntäs.


Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.