Maailman sivussa

Maailman sivussa. Kirjoittanut Larin-Kyösti

Äl’ itke tyttö, jos köyhyys itki,

jos maailma tallaa poikki ja pitkin,

kun piiskat ilmassa ilkamoi,

ja rämisevät kulkuset soi.

Niin riehuvat rikkaat ja matkijaköyhät

ja töykeät tokkelot, löylyjen löyhät,

ken aasin seljässä ratsastaa,

se harvoin syrjähän katsastaa.

Ja mitä se auttais, jos itkettäis

ja maantieltä ruohoja kitkettäis,

sillä toisten jäljiss’ ei jälkeä näy,

ja rikkaruoho se vieraissa käy,

ei onni oo kullan hinnassa,

vaan onni on kahden rinnassa.

Moni maantielle ilonsa hukkasi,

sen ainoan onnensa parhaan,

mut istuta, tyttöni, kukkasi

tuvan turpeisen yrttitarhaan,

omat surumme illoin me itkettäis,

omat rikkaruohomme kitkettäis,

kuin laulaen kuluisi päivän työ

ja unta olisi yö. –

Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.