Maailman loppu
| Maailman loppu. Kirjoittanut Konstantin Schröder |
”Matti, hoi! mitä sinä ähkät ja puhkat? miten on muotosi mokommin muuttunut? ihravatsasi, joka muinoin puhutun rakon tavalla pullotti, kokonaanhan se nyt on kukistunut rahattoman kukkaron laihaksi; otsasi muinoin siliä ja selkiä on nyt tuskan hiessä ja murheen hämärässä, ja huuliltasi, joilla muinoin kuje aina kisasi, kuuluu nyt paljaita huolen huokauksia? Matti, mainio veikkoseni! mikä kuulunkumma on sinulle tullut ja mokomasti sinua tuskoittaa? Sanohan ehkä sana tuosta, virka toinen toveriksi, muutoin en pääse perille, enkä ymmärrä mikä muhkian ystäväni muutti mujekaidaksi!” Näin ihmetteli naapurin Tuomas tupaan tultuaan.
”Niin vielä hän kysyy!” älähti Matti vastaukseksi.
”Noh, enkös kysyisi nähdessäni sinun nuon katalana”, nauroi Tuomas.
”Niin – vieläpä aina sinulla on entinen tapasi ivata. Mutta pian ivasi muuttuu itkuksi, kisasi kauhistukseksi ja kujeesi kuolonkoraukseksi. Joutuu, joutuuhan se jo joutumistaan tuo jalo hetki, jona maailma muuttuu palavaksi, sulaksi, summattolnaksi tulimereksi!” lausui juhlallisesti Matti.
”Jokos nyt! onkos tuo mies huimistunut, kuin mokomia höpisee? mistäs kummalta nyt aivoosi tuo tulimeri altosi?” kysäsi ihmetellen Tuomas.
”Vain niin!” älähti toisten Matti.
”Noh niin!” murahti Tuomas.
”Etkös itsekin,” huokasi Matti, ”liene Suomen Julkisten Sanomien 13 N:ssa lukenut tuosta 13 p:nä ensi kesäkuuta maailman polttavasta ja lopettavasta pyrstötähdestä?”
Tuossa Tuomas koko suuntäydeltä purskahti nauruun, ja nauraa-hohotti, kunnes vesi kiertyi silmiin.
”Vain niin, vieläpä tekee mieli nauramaan, silloin kuin pitäsi itkeä!” älähti taas Matti.
”Niinpä tosinkin! Enkös nyt naurasi?” vastasi hymyllä Tuomas. – ”Katsohan – minkä melun mielissä, minkä hirmun ja kauhistuksen, mitkä tunnon tulet eikö nuo Julkiset Sanomat pila-puheellaan ja kuje-uutisellaan tuosta pyrstötähdestä saaneet aikoin? Naurun vuoksihan koko tuo juttu oli kerrottu, koko pyrstötähti kärpäseen ja sen koko vaarallisuus kärpäsen pään survaukseen verrattu, vieläpä tämän jutun lopulla selvillä sanoilla muistuteta: miten naurettavat eikö mokomat ennustukset ole! Punastu Matti, – ja tottapa punastutkin tultuasi tietämään mikä pyrstötähti on”.
”Mikä, mikä?” sopotti Matti yhtä vielä levottomana.
Tuossa nyt Tuomas kävi selittämään: ”Eihän pyrstötähti ole samasta luonnosta, millaisesta meillä asuttu maapallo on, eikä sillä, miten maalla, ole kova ruumis kivillä, kallioilla ja vuorilla. Pyrstötähden koko aine ei ole mikään muu, kuin paljas utu, jota meiltä hengitty ilma on tihiämpi, jonka läpi taivaan lähdetkin hiiluvat, ja yhtä vähä kuin tuulen puhallus saa maan särkeneeksi, saa sen aikoin pyrstötähden survauskaan, jos se maapalloon yhtysi. Lienethän useinkin, veljeni! ollut sumu-ilmassa, ja ethän tuosta mitään kolausta tuntenut – yhtä vähä tunnet jotain erivaikutusta pyrstötähden aineesta udusta, joka ei kerran jo liene sinuun koskenut, ehkä sitä edes et ole huomannutkaan. Vuosittain yhtyy maa-palloomme usiampia pyrstötähtiä, eipäs nuo kuitenkaan ole häirinneet sen Jumalan luomaa kulkua, eikä sitä saaneet ikiradallaan sysänneeksi, taikka sille jotain vahinkoa tehneeksi. Vieläpä, tuo saksalainen tähtiselittäjä-veitikka luvunlaskuissaankin on kokonaan eksyksissä. Hän määräsi maailman lopun pyrstötähden survauksesta ja sytyttämisestä ensi-kesäkuun 13:teen päivään – ja kuitenkin on, uusimpia tietoja myöten, juuri sama pyrstötähti jo kulkenut maamme ohitse 1 p:nä viime tammikuussa. Punastu, nyt Mattiparka typeryyttäsi luetun ymmärtämisessä ja houkkuuttasi uskomaan, joka lorua. Ja vielä yksitotinen. sana. Mikäs on laita Jumalan sanan tiedollasi, ja yleisesti tällä tiedolla maassamme, kuin ei edes tämän pyhän sanan totuudet saa sinua ja muita pelkotovereitasi rauhoittaneeksi mokomissa seikoissa? Eihän ainoallekaan ihmiselle ole tietoa suotu ajasta, milloin maailma loppuu. Etkös koskaan ole lukenut mitä kallis Vapahtajamme tämän lopun määrästä opetuslapsilleen sanoo: siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kenkään, ei engelitkään, jotka ovat taivaassa, ei Poikakaan vaan Isä. (Mark. 13: 32, Math. 24: 30.) Kuin nyt maailman lopun aika on enkeleille, vieläpä Vapahtajallekin itselleen tietämätöin, voisikohan se silloin olla jollekulle tähtiselittäjälle sallittu ja häneltä tunnettu? Mene toki Matti, ja punastu pelkotovereinesi onnetointa typeryyttänne p. raamatun tiedossakin. Ja jos hirmu ja kauhistus tuosta maailman lopusta, jotka olkoon teille kuriksi ja neuvoksi, nyt ei teistä luovu ja te, asiasta selityksen saatuanne, ette tule rauhoitetuksi mielessänne, olkoon se oma syynne, sillä mieltä ei panna puntarilla, kaata ei kauhalla älyä! Vielä nekin punastukoot kaikki, jotka kansaa pimeydessä pitävät, ja nekin, jotka järkiään, jos ivan aseella edes joudut koskemaan rahvaan epäluuloja, käyvät torumaan, jotka itseydeltään sovaistuina toista heille kokonaan tuntematointa, joka puolestaan pyytää virittää joitakuita ehkä valonsäteitä mokoman surkian synkeyden sysimustaan yöhön, julkeavat luuletella hylyksi ja heittiöksi!” Näin lopetti Tuomas selityksensä, johon lisäämme: miten paljo eikö isänmaamme yleisesti vielä tarvitse totista sivistystä!