Maailman äärissä

Maailman äärissä. Kirjoittanut Max Oker-Blom

Pien’ pupu hangella keväimen

ens’ päivän heräsi koittoon.

Hän viihtyi humussa metsien

ja nukkui tuulien soittoon.

Sen vuode kiven on takana,

on alla puunrungon harmaan.

On siinä valkea lakana

ja pehmyt patjakin varmaan.

Ain’ aamunkoitteessa retkellen

hän lähti aralla miellä,

niin monta vaaraahan vaanien

on pienokaisella siellä.

Ja niityn laitahan aina vaan

hän kulki kepein kengin,

siell’ usein pensaasta piilostaan

on nähnyt kuormalla rengin.

Vaan kerran aurinko kultiaan,

kun puiden latvoihin valoi

ja peitti helmihin niittymaan

ja tähdet hangella paloi,

niin silloin pupunen rinnassaan

tuns’ avaruuksien kaipuun,

hän päätti koitella voimiaan

ja kuinka kintut ne taipuu.

Se harppas hangella hurjanaan,

se korvat hörrössä loikki,

sen laajan valkean niittymaan

se puikki pitkin ja poikki.

Vaan tuossa estehen kummakseen

pien’ pupu tiellänsä tapaa,

on aita vastassa seipäineen,

ei taival olekaan vapaa.

Sen eteen pienoinen ihmeissään

nyt korvat lupassa jääpi.

Käy tätä kummaa hän miettimään

ja pulma se selviääpi:

”On tässä varmaankin kaiken pää,

on tässä maailman loppu!”

Ja kohti kotinsa veräjää

nyt tuli pienelle hoppu.

Vain kerran katsahti pupu taa,

pois sitten ääneti kulki.

Ja tuttu, kotoinen metsämaa

taas pienen syliinsä sulki.

Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.