Maailmalle

Maailmalle (Maria Viikin samannimisen maalauksen johdosta.) Kirjoittanut Matti Turkia

”Sä nuorin lapsistani ensi kertaa

nyt äidin luota lähdet maailmaan.

Ja ero sinusta on monta vertaa

nyt raskaampi kuin aikaisemmin

siskoistas erotessa vanhemmista.

Se lienee siksi mulle tuskallista,

kun viimeksi mä sua lasna lemmin.”

Näin äiti vanhus haastaa nyyhkytyksin,

kun nuorin lapsi lähtee vuorostaan.

Hän tietää jäävänsä nyt aivan yksin

ja siksi tuntuukin niin raskahalta

tää ero lapsestaan nyt viimeisestä,

ja aatos nousee äidin sydämestä:

hän saako lastaan enää maailmalta –.

Ei nuorinta hän päästäis vielä luotaan,

jos varoja vain oisi riittämiin,

niin että piisais vaatteisiin ja ruokaan;

on äidillä näät mökki aivan oma.

Kun hän on vanha, heikko voimiltansa,

ois nuorin tarpeen hänen turvanansa;

vaan köyhän kohtalo on kolkko, kova.

Ja tytär vakaana nyt päälleen pukee,

saa hellät muistot silmät kyyneliin,

ja äiti onnen värssyt etsii, lukee –.

Niin hellin mielin neuvoo, ohjaa lastaan

kuin äiti yksin neuvoa vaan taitaa.

On paljon puhuttavaa, vaan ei aikaa,

nyt erotessaan kaikkein rakkaimmastaan.

Ja tytär vielä ennen lähtöänsä

kätensä kiertää äidin kaulahan.

Hellästi hyvästellen äitiänsä

hän lausui: ”neuvos painan mieleheni,

mä niitä seuraan mihin joudun, kuljen,

ja muistos, äiti, sydämeeni suljen;

oi kiitos, kiitos, rakas äitiseni –.”

Ja erotessa äiti vielä kuiskaa:

”sä kirjoitathan heti tyttösein –.

Sua äiti aina ikävöiden muistaa;

en unhoita mä lastain, koskaan hyli.

Jos maailmalla paha ompi olla,

sä voithan taasen äidin luokse tulla;

on sulle avoin aina äidin syli.”

Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.