Maa kaunein

Maa kaunein Mukaelma Kirjoittanut Bertel Gripenberg

Suomentanut Eino Leino.

Maa kaunein maa on pohjoinen,

min metsiä pellot pelkää,

karu, paatinen, piinen on pinta sen,

ei lannista aura sen selkää;

ikihongat valtavin latvoin vain

sen tai vahan ääriä saartaa,

ja ylitse korpien vaikenevain

sen pilvissä kotkat kaartaa.

Maa kaunein maa on metsien,

koti koidon, uinuvan haaveen,

mi kahlii mielemme hiljaisen

kautt’ aavistuksen ja aaveen.

Se viehtää, se kiehtää, se kietoo luo

kuin vihreän virvan soihtu,

kautt’ eksyttävän salon, kankahan tuo

soi lumouslaulu ja loihtu.

Sinä aattehen etsivän, uupuvan maa,

on vankka sun untesi valta,

sinä pohjan ääretön korpimaa,

en pääse sun tenhosi alta!

Mut tunnen ma tuskani, riemuni maan:

se on metsien aavain manner,

juro, jyrkkä jylhässä voimassaan,

runon syntymättömän tanner.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.