Ma annan arvon tuumilles
| 30. Ma annan arvon tuumilles Kirjoittanut Oskar Uotila |
- Ma annan arvon tuumilles
- Ja periaatteillesi,
- Ja liljanhennoll’ uumilles
- Ja silkkivaatteillesi.
- Myös tunnen sulot syleilys,
- Niin unhoittaa en mieli;
- Mut suurin mulle viehätys
- On silmäis mykkä kieli.
- Sen tutkimiseen vietin jo
- Mont’ unetonta yötä;
- Oi ettei vaan tuo opinto
- Ois ollut turhaa työtä.
- Usein, kun juuri perehdyin
- Tuon kielen moneen kuriin,
- Taas huomasin, ett’ erehdyin,
- Ja tieteen käy nurin.
- Siis riennä, neito, apuhun,
- Opinnon ohjaajaksi;
- Suo huuliltasi kuulla mun.
- Mit’ aikoo silmääs kaksi.
- Houkuttavatko saalistaan
- Pois satakielten maille,
- Sen sitten jättäin suremaan
- Ja autuuttansa vaille.
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.