Mökkiläisfilosoofi
Mökkiläisfilosoofi. Kirjoittanut Lauri Haarla |
- Tie mutkikas ja mökki kääntehessä tien –
- – Sen kynnyksellä letkuvarren tuprutessa
- isäntä itse, jonk’ on nahka parkittu
- tään elon riitahisen räntäsatehessa – –
- – Levossa naama laiskan lempeässä –
- Vain nenä kärkäs sauhust’ autuaasta
- niin riemuitsee kuin paratiisin yrttihaasta
- kaikk’ ihanimmat lehvät tuoksuis tupakan –
- Niin autuus tuo ja keväthanki häikäisee,
- ett’ tihrusilmät viiruihinsa peittyy – –
- Viis siitä tappelusten maailmasta!
- Isäntä omiin aatoksiinsa heittyy:
- »Ka kelpaa kellettää ja tuumat tuumiskella – –
- Pois torajava akka on ja kakarat
- – – heh – karkuun läksi sotarymyn alkaessa,
- vei hynttyyt mukanaan – – mut jäihän – – tupakat.
- – Isäntä kerrankin saa olla konnullaan – –
- ei muija äiski, pyssyt räiskii vaan. –
- Ka tapelkoot – – lie syytä yllinkyllin,
- lie täyteen ryönää tullut vihan sappi.
- Joo, joo – – on kirjan peto noussut – –
- merestä kai – – niin saarnas hiljan pappi
- – Merestä, joopa joo – – ka tuopas käräjää –
- ja nytkös, senkin tursas, maalla temmeltää –.
- Ain’ aamun noususta on pojat tapelleet – –
- Tuoss’ ampuu rähmällänsä toinen joukko,
- ja myllyn takaa toiset vastaan mäiskivät.
- Käy siinä melu, kaikuu joka loukko.
- – Ja kiikaroivat kukkulalla herrat –
- on prameutta, onpa napit, vaatekerrat –
- Ei kuulu mulle – – Vai ei tässä talollaan
- sais enää olla! – Mua käskivät myös pakoon –
- vai tässä akkain kanssa teitä talsimaan!
- He, tietäkööt, jos tässä käyn ja vihaan sakoon – –
- – Häh! Herra varjelkoon – – mua ampuvat!
- – – Ähäh – jo lakkas – – Senkin kelmit, pakanat.
- Yhyh – – jo taaskin turisee – Voi ruoja sentään!
- Taas seinään napsahti – Jos morakan
- täss’ äänen päästän! Senkin juuttaat, seinät tärvää
- – No mitäpäs – – lie nutistanut torakan – –
- raosta seinän – – Niinpä niin, kun kerta soipi
- ja napsahtaa, ei juokse silleen pitkäkoipi.
- Kas – – sammui pesä – –Tätä tikun tuhlausta!
- Jaa, jaa – – on tässä rauhan mietteliäs mies – –
- ei suden eikä lampaan puolla – – Peljätä
- ei myös! Kas siitä vasta miehen mieheks ties. –
- Jymähti! – Hu – hu – humisee – Ka – kanuuna –
- Hiottaa – – vanhaa miestä – – – jyly ankara.
- Lie tupaan paras – – Hyvät pojat – poika kullat
- Tää liika hurjaa – Paras panna pötkölleen –
- näin laattialle – Matalalta kanuuna
- ei tapaa. Tähän, tähän ukko lötkölleen – –
- Tai tappavat mun, peijoonit, kuin torakan,
- ja eukko parka itkun päästäis morakan – –.»
- Niin nenä kelmeänä, piiputonna suu
- – lie missä portahilla – kattoon tuijottaa
- nyt ukko, siunailee ja peijooneita hokee,
- näkyjä näkee, aivan ihmeellistä kokee. –
- Pelosta hourii, kuinka pauhaa, torajaa
- ylitse kansan Mooses – – Siinain kukkulalta.
Lähde: Haarla, Lauri 1919: Saarretun näkyjä: runoelmia. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.