Mökissä

Mökissä. Kirjoittanut Irene Mendelin

On koivut hiirenkorvalla,

suo päivyt paistettaan,

ja linnut laulaa lehdossa

suloa Suomenmaan.

Sun on niin kirkas äänesi,

sa lehdon laulaja,

kun turvaan pääsit, pienoni,

jo talven tuiskuilta.

Oi laula, laula, viserrä

vienoimmat virtesi!

Ma tiedän tuossa mökissä

ken sua kuulevi.

On suoja pieni, puhtoisa,

siell’ immyt sairastaa,

ja koivuvihko vihanta

vedessä tuoksuaa.

Ja sitä immyt ihannoi

se hänen keväänsä,

kenties se hälle tarinoi

ikuista kevättä.

Ja lastaan äiti suruinen

hän hoitaa hellästi,

mut kun ei huomaa lapsonen,

niin äiti itkevi.

Hän pelkää: tuonen niittomies

vie hältä kukkasen.

Niin kylmäks’ jäisi kotilies,

jos lähtis lapsonen.

Sulosti virtes vieriköön,

sa lehdon laulaja,

se lohdutusta helkkyköön

ja soikoon toivoa.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.