Mökin miehen miettehiä

Mökin miehen miettehiä. Kirjoittanut Lauri Ekberg

Oisko mulla maat isännän,

Mannut mahtavat taloisten,

Oisko viljat, oisko viinat,

Oisko kartanot komeat,

Kyllä kulkis kutsumalla,

Kutsumalla, kutsumatta,

Kulkis herra, kulkis herja,

Kulkis köyhä, kulkis kurja

Miehen miekkoisen talossa;

Saisin huoletta huvini,

Iltakautiset iloni;

Unta ottaisin uhalla,

Päiväkaudet pötköttäisin.

Mut kun mannut, maat isännän,

Konnut kookkahat taloisten,

Siihen viljat, siihen viinat,

Siihen kartanot komeat

Multa puuttuvi pololta,

Kaikki kammovat minua,

Köyhänlaista kiertelevät.

Mut en huolista hupene,

Tuskittele turhan tautta;

Tällä haittani hajotan,

Ikäväni irti kiskon:

Kenp’ on kulkevi minulla

Matkamiesnä maailmasta,

Polon, puuttehen alaisna,

Sep’ on saanevi sijansa

Matalassakin majassa,

Pirtissäni pienessäkin.

Tasan taittelen tavarat,

Tasan leivät, tasan liemet,

Tasan suolat survomani;

Lähde läikkyvi lähellä,

Kaivo kartanon kesellä,

Sep’ on painavi palasen,

Sujuttavi suolanleivän.

Yö on rauhainen rahilla,

Vielä pankolla parempi

Maata matkasta tulevan,

Leivän etsijän levätä;

Ei oo Mustista muretta,

Haukunnasta Halli-koiran,

Aina oottavan olosta.

Minp’ on niitän, senp’ on kiitän

Taivahista Taattoani,

Kun on voimia varalle

Luonut luihini lujasti,

Hankkinunna hartioihin

Päivän tehdä päähän asti,

Päivän päähän, yön levätä,

Voimiani virkistellä.

Lähde: L. O. E. 1886: Runoelmia. I. Helsinki.