Mä en voi olla siellä

Mä en voi olla siellä.

Kirjoittanut Lauri Soini


Läpi elontieni sielussain
Yks’ kuva armas säilyy,
Se surussain ja riemussain
Vain arvokkainna päilyy.
Lapsuuden koti pieni on
Tuo kuva unhottumaton –
Vaan voi en olla siellä.
Mä lasna siellä uinailin
Unelmat herttaisimmat,
Pelloista kodin perkkailin
Vainiot vihannimmat.
Mä siellä tunsin tuntehet
Niin viattomat, vienoiset –
Vaan voi en olla siellä.
Mun yltyi sielu isoomaan
Tiedonpuun omenoita,
Epäillä alkoi toiveitaan
Ja utu-unelmoita;
Aatteita alkoi etsimään,
Totuuden tielle pyrkimään,
Sai ihanteensa siellä.
Vaan vanha taatto kauhistui
Mun koiton ”kiihkoiluista”.
”Tuo poika”, lausui, ”hullaantui,
Ei leipää tule nuista”.
Hän tiedon kielsi kerrassaan,
Kuin seinä seisoi kiellossaan. –
Siks’ voi en olla siellä.
Me kauvan, kauvan taisteltiin,
Hän seisoi horjumatta;
Kun vihdoin viimein vaijettiin
Jäi kumpii kaatumatta.
Mä väistyin, elän aatteillen’,
Hän elää leivän etehen –
Siks’ voi en olla siellä.

1893.


Lähde: Soini, Lauri 1895: Runopisareita. Otava, Helsinki.