Lyhtyjen alla

Kirjoittanut Unto Koskela


Soi yössä autontorvi
ja humina lennätinlankojen.
Kuin mielipuoli mä harhaan
sua etsien kuilussa katujen.
Ja joka lyhdyn alla
minä luulen sun varjosi vilkkuvan,
ja kouristuvin käsin
vain tyhjyyttä syliini tavoitan.
Tai sitten äkkiä tunnen
sinut vierelläni, armaimman.
Kun puolees käännyn, poissa
olet taas, kuin häipynyt usvahan.
Niin, armahin, turhaan etsin.
En sinua koskaan löydä, en.
Vain varjokuvas näen
mua ilkkuvan valossa lyhtyjen.


Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.