Lyhtyjen alla

Lyhtyjen alla Kirjoittanut Unto Koskela

Soi yössä autontorvi

ja humina lennätinlankojen.

Kuin mielipuoli mä harhaan

sua etsien kuilussa katujen.

Ja joka lyhdyn alla

minä luulen sun varjosi vilkkuvan,

ja kouristuvin käsin

vain tyhjyyttä syliini tavoitan.

Tai sitten äkkiä tunnen

sinut vierelläni, armaimman.

Kun puolees käännyn, poissa

olet taas, kuin häipynyt usvahan.

Niin, armahin, turhaan etsin.

En sinua koskaan löydä, en.

Vain varjokuvas näen

mua ilkkuvan valossa lyhtyjen.

Lähde: Koskela, Unto 1930: Purjeet sumussa: runoja. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.