Lydialle

Kirjoittanut Isa Asp


Yks’ pieni lintu lennähti
nyt äsken kuusehemme,
hän siinä laulaa ennätti,
jo rientää tyköämme.
Ken sijansa nyt täyttänee?
Ken illoin, aamuin laulanee
nyt iloksemme täällä?
Oi! kauan suree kuusemme
ja muistaa laulujansa!
Oi! kauan kaipaa sielumme
tääll' laulurastastansa!
Sun sijas' kauan tyhjä on,
vaan ikuisehen muistohon
sun aina kätkenemme.
Sä riennät pois – oi! vieköhön
myrskyjen maailmasta
sun tiesi lahteen tyynehen
onnea autuasta
nauttimaan – ja sydämen
ja tunnon siellä rauhaisen
sun löytäväsi suomme.
Ylhäälle rientos olkohon,
ei viihtyin alahalla,
tääll’ riemu on niin kelvoton,
vaan tuolla korkealla
on koto kaunis sävelten
ja puhtahitten sydänten
on koto myöskin siellä.
Jää hyvästi nyt Lydia!
Oo onnellinen aina!
Ja muisto meistä kaikista
sun mielehesi paina!
Lempemme, osanottomme
ja rehellisin toivomme
seuraapi sua aina!
1872.


Lähde: Krohn, Helmi 1912: Isa Asp: nuoren pohjalaisen runoilijaneidon elämäntarina. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.