Luutnantti Schmidt’in muisto

Luutnantti Schmidt’in muisto.
(Mestattu Beresonin saarella likellä Otshakovia 19 p. III k. 1906.)
Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Pää paljastakaa pitkin rintamaa,
Mä teille näytän suuren sankarhaamun.
Pää paljastakaa yli Suomen maan
Ja soikoon laulu Schmidt’in murha-aamun.
Se aamu tietää onnen aikaa uutta,
Mi mieliin luopi rauhan sointuisuutta.
Luo hirmuvalta maille verta nyt,
Kuin helvetti, nyt vimmanlaineet riehuu.
Yli kansain murhan aalt’ on vyörynyt,
Vaan sortajille koston myrkky kiehuu.
Ah! raunioiksi sorronvallat luokaa,
Miljoonain henki vapautta huokaa.
Me vannomme, oi suuri sankarhaamu
Ja kuulkoon taivas, kuulkoon tuonen maa.
Nouseepa kerta vielä toinen aamu,
Kun viaton hurme touon kasvattaa.
Murhaajain tuhkat aika tuuliin tuiskaa
Ja nimet niiden hornan laulut kuiskaa.
Me vannomme, sä Schmidt’in sankarhenki:
Sua seuraamme, sä meitä johda vaan.
Sua seuraamme, vaikk’ kaatuis viimeinenkin
Ja hurme kastais myöskin Suomen maan.
Sun muistos kultaan juottaa maailma vasta,
Se ei milloinkaan sua lakkaa siunaamasta.
Myös Suomi herää, nousee sorronyöstä,
Ja hornan kahleet päältään riisuu pois.
Oi heimomme, mi kaaduit tuskain työstä,
Jos sullekin tää viesti rauhaa lois!
Ja suku uus, mi Suomeen syntyy vasta,
Se ei milloinkaan sua lakkaa siunaamasta.


Lähde: Paavo-Kallio, Esa 1910: Se verinen sunnuntai. Tampere.