Luonnon ääni.

Kirjoittanut Kustavi Grotenfelt


Oletko käynyt salossa
Jylhässä kuusiston,
Ja kuullut kuusten huminaa –
Se Suomen kieltä on!
Kävitkö koskaan rannalla
Laskeissa auringon?
Kuulitko aaltoin loiskinaa?
Se Suomen kieltä on!
Hengähdys vieno tuulosen,
Sää myrskyn raivoisan –
Miks painuvat ne mielehen?
Se kielt’ on Kalevan?
Lirinä hilja lähtehen,
Mi juoksee piilostaan,
Se onpi ääni kotoinen,
On kieltä isäin maan.
Ja vihoissaan kun telmivi
Nuo kuohut Imatran,
Ne puhuvat sun kieltäsi,
Se kielt’ on Kalevan.
Niin soipi Suomen metsissä
Yks ääni lumoten,
Niin kaikuu alhaalt’, ylhäältä
Kiel’ sama kotoinen.
Ja ihmis-henki ihastuu,
Tuot’ ääntä kuunnellen,
Ja aatteisinsa uinahtuu,
Uutt’ aikaa toivoen.

Leimu [Kustavi Grotenfelt].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.