Luon silmäni Siionin vuorihin päin
| 8. Luon silmäni Siionin vuorihin päin. Kirjoittanut Simo Korpela |
- Mä illalla myöhään, aamulla varhain
- Luon silmäni Siionin vuorihin päin.
- Mull’ auttaja siell’ on viisain ja parhain,
- Jok’ etsivi aina mun menestystäin.
- Kun sieluni pelkää, uskoni horjuu,
- Hän auttaja aina on horjumaton.
- Hän pelkoni poistaa, vaarani torjuu
- Ja aina hän valmisna auttamaan on.
- Hän auttaja ain’ on varma ja vakaa,
- En hukkua voi hänen suojaamanaan.
- Hän ei petä koskaan, torku, ei makaa:
- Mun luonani aina hän valvovi vaan.
- Kun kuolema minuun nuoliaan heittää,
- Kun helvetti juoniaan eteeni lyö,
- Hän kilpensä suojaan sieluni peittää,
- Niin turhaksi taas kävi saatanan työ.
- Kun maailma nostaa myrskyn ja tuulen
- Tai vainonsa valkiat myös virittää,
- »Älä pelkää, mä autan, huutos ma kuulen»,
- Näin lausut sä, Herra, ja pelkoni jää.
- Siks illalla myöhään, aamulla varhain
- Luon silmäni Siionin vuorihin päin.
- Mull’ auttaja siell’ on viisain ja parhain,
- Jok’ etsivi aina mun menestystäin.
Lähde: Korpela, Simo 1904: 75 virttä. Werner Söderström, Porvoo.