Luominen
Luominen. Kirjoittanut Paavo Poutiainen |
- Ol’ ennen ajan tämän alkamista
- Vaan pimeys, yö synkkä valloillaan,
- Ja kaos-luoman alku-aineksista
- Ei ilmesty viel’ elon hiukekaan,
- Ja syvyyksissä synkkyys vallitseepi,
- Ja kaikkialla kuolo hallitseepi.
- Hah! keskellä nyt kuolon hiljaisuutta
- Jo kaikuu ääni Kaikkivaltiaan,
- Se valon tuo, se luopi eloo uutta,
- Tuoss’ synty-sanat taivahan ja maan,
- Ja lähtein lemmen iki-lähtehestä
- Lemp’-olennoita tuo ne tyhjyydestä.
- Nyt ”tulkoon valkeus” ne sanat soivat
- Luojamme suusta ensin, suistaen
- Pimeyden usvat pojes, ja ne toivat
- Jo näkyville maisen valkeuden,
- Ja ijäisyyden yö nyt pakeneepi,
- Ja ensimmäinen päivä valkeneepi.
- Nyt valkeus ja henki, elon tuopa,
- Jo alkaa tehdä vaikutuksiaan,
- Ja Luojan mahti-sana, kaikki luopa,
- Kaikk’ olevaiset käskee olemaan,
- Luo taivaan äärettömän tähtinensä,
- Maanpallon kasvineen ja karjoinensa.
- Jo kukoistaapi kaikki loistossansa,
- Ja elon hauskuus luodut riemuun saa
- Ja ihminenkin luonnon kaiken kanssa
- Nyt elämätä nauttii ihanaa,
- Ja sieluns’, alkuansa Jumalasta,
- Henk’-yhteyttä sen etsii autuasta. –
- Myös hengen maailmassa vallitseepi
- Yön pimeys ja kaos kauhea,
- Se henki tuolla mikä hallitseepi
- Tuo turmiota vaan ja tuhoa,
- Kaikk’ kadonnut on elo kokonansa
- Ja kuolo pitää kaikki saaliinansa.
- Kun Herran sana joskus tuolla vielä
- Nyt kaikuu, saa se ihmeen aikahan,
- Se pimeyden, kuolon poistaa, siellä
- Luo valkeuden, aina loistavan,
- Ja hengen elämä siell’ ilmauupi,
- Se uskon, rakkauden, rauhan tuopi.
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.