Luokseni-pyrkijät.
(Gaudy.)
Kirjoittanut Franz von Gaudy
Suom. B. F. Salonen. Saksankielinen alkuteos Besuch.


     Klinglingling! No sill’ on hätä!
     Kellon särkee kunnoton.
     Hitto tuota helinätä!
     Kalle, katso ken siell’ on.
”Herra, onpa vanha nainen,
Kurttunaama, vääräsuu;
Nimi sill’ on oudonlainen:
Itse Viisaus – ei muu.”
Runotarten armaat emme
Huoli siitä vieraaksi.
Neuvo Ritarhuoneesemme!
Sano mua sairaaksi.
     Klinglingling! No sill’ on hätä!
     Kellon särkee kunnoton.
     Hitto tuota helinätä!
     Kalle, katso ken siell’ on.
”Rouvan rutju, näöltänsä
Sangen kuiva – mikä lie
Säästäväisyys nimeltänsä.”
Akka hiiteen täältä vie!
Aarteeni on lauleloita.
Ruusuist’ onko kitsas ken?
Tuhansittain kasvaa noita,
Mistä taitat kukkasen.
     Klinglingling! No sill’ on hätä!
     Kellon särkee kunnoton.
     Hitto tuota helinätä!
     Kalle, katso ken siell’ on.
”Onpa neito kaunokainen,
Rohkeasti käytäksen.
Kulmilla on kiehkurainen;
Vapaus on neitonen.”
Tulkoon! Mutta urhouttaan
Haastaako? ”Kuin pakosta!”
Pois! En usko vapauttaan
Sanoista, vaan sanasta.
     Klinglingling! No sill’ on hätä!
     Kellon särkee kunnoton,
     Hitto tuota helinätä!
     Kalle, katso ken siell’ on.
”Voi, kuin sievä lapsukainen,
Koltti päällä kiiltoinen,
Ruusuposki, nauravainen:
Hulluus nim’ on herttaisen.”
Kiitos Luojan! Runojemme
Saapui parhain suosija,
– Hulluiks’ jäämme ijäksemme! –
Tänne lasta jouduta!


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. II. 1873. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.