Luokseni-pyrkijät

Luokseni-pyrkijät. (Gaudy.) Kirjoittanut Franz von Gaudy

Suom. B. F. Salonen. Saksankielinen alkuteos Besuch.

     Klinglingling! No sill’ on hätä!

     Kellon särkee kunnoton.

     Hitto tuota helinätä!

     Kalle, katso ken siell’ on.

”Herra, onpa vanha nainen,

Kurttunaama, vääräsuu;

Nimi sill’ on oudonlainen:

Itse Viisaus – ei muu.”

Runotarten armaat emme

Huoli siitä vieraaksi.

Neuvo Ritarhuoneesemme!

Sano mua sairaaksi.

     Klinglingling! No sill’ on hätä!

     Kellon särkee kunnoton.

     Hitto tuota helinätä!

     Kalle, katso ken siell’ on.

”Rouvan rutju, näöltänsä

Sangen kuiva – mikä lie

Säästäväisyys nimeltänsä.”

Akka hiiteen täältä vie!

Aarteeni on lauleloita.

Ruusuist’ onko kitsas ken?

Tuhansittain kasvaa noita,

Mistä taitat kukkasen.

     Klinglingling! No sill’ on hätä!

     Kellon särkee kunnoton.

     Hitto tuota helinätä!

     Kalle, katso ken siell’ on.

”Onpa neito kaunokainen,

Rohkeasti käytäksen.

Kulmilla on kiehkurainen;

Vapaus on neitonen.”

Tulkoon! Mutta urhouttaan

Haastaako? ”Kuin pakosta!”

Pois! En usko vapauttaan

Sanoista, vaan sanasta.

     Klinglingling! No sill’ on hätä!

     Kellon särkee kunnoton,

     Hitto tuota helinätä!

     Kalle, katso ken siell’ on.

”Voi, kuin sievä lapsukainen,

Koltti päällä kiiltoinen,

Ruusuposki, nauravainen:

Hulluus nim’ on herttaisen.”

Kiitos Luojan! Runojemme

Saapui parhain suosija,

– Hulluiks’ jäämme ijäksemme! –

Tänne lasta jouduta!

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. II. 1873. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.