Lunta

Lunta. Kirjoittanut Katri Vala

Katso, talvi pudottaa ikkunain eteen

valkean, hilajavan verhon.

Tuhannet pienet silkkikellot

koskevat ruutuun

hiljaisuutta hennommin.

Kuljit äsken kirvelevin hermoin.

Melu, kiire, ahdistus

vyöryi kirskuen ylitsesi.

Värisit kuin poljettu mato.

Katso, nyt on hyvä,

Olet huoneessasi hiljaa

kuin jalokivi lippaassaan

ympärillä valkea samettimaailma.

Olet tyyni, säihkyvä, murtumaton.

Lumi liehuu ruudun takana

kuin valkoinen sauhu.

Talven viileä haltiatar

astuu pehmeästi ohi.

Sen hämärät, hunnutetut silmät

vaikenevat auringosta.

Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.