Lumimyrskyssä

Lumimyrskyssä. Kirjoittanut Viki Kärkkäinen

Valkoisella reellä ja korskuvalla orhilla ajaa Talvi-Hiisi maiden ja mannerten yli. Pilvenä hajoaa kahtaalle lumi hänen hevosensa edestä, sakeana tuprakkana tuiskuaa se Talvi-Hiiden molemmin puolin.

Hänestä on hauskaa tällainen kulku.. ja oikeinpa pirullisen hauskaa, niin että naurukin rinnasta ilkkuvana ilmoille pyrkii. Hän nauraa, nauraa niin raikuvan remakasti, että hänen orhinsa luulee jo kiireenkin olevan ja juoksee yhä hurjemmin ja hurjemmin. Kultaiset kulkuset luokin lavalla kulisevat, kilisevät.. orhin silmät säteilevät aivankuin valkeat tähdet ja harja ja häntä leimuavat kuin revontulten säkenöivä säihky.

Talvi-Hiisi istuu reessä ja nauraa.. Hahahaa.. näin sitä mennään, kun orhi on myrsky ja reessä on Talvi, ja ilmassa riehuvat tuiskujen henget. Näin juuri talvinen ruhtinas kulkee.. Järvien, ahojen, kankaiden, niittyjen, peltojen yli vain vimmattuna myrskynä rientää, siinä on riemujeni remajava retki. Hahahaa... kuinka mua eläimet ja ihmiset pelkää! Hirvet ja sudetkin pakenevat korpiin, ihmiset rientävät uuniensa eteen ja kuuset ja hongat vaikeroiden ulvovat. Niin. Mutta mitäpä siitä! Lumimyrsky on aina Talvi-Hiiden matkojen aika ja hauskaa se on kun kaikki mun mahtiani kammoo! Hahaa.. niin pirullisen hauskaa! Myllertäköön myrsky ja riehukoot tuiskujen vihaiset henget, silloin kun kulkee ilmassa talven ankara Hiisi.

Raivoisana riehuu tuiskujen tuprakka. Metsät ja ulapat kiehuvat ja kuohuvat yhtenä lumisena pilvenä vain.

Eläimet hakevat suojaa, mistä löytävät, ihmiset huoneissa säpsähtävät aina, kun Talvi-Hiisi humahtaen nurkan ohi kulkee.

Yhäti kiivakammin kiitää ilmojen valkea orhi, se polkee ja polkee kuin villitty vimma. Yhä tuimemmin ja tuimemmin tupruaa lumi kahden puolen valkoista rekeä, jossa Talvi-Hiisi istuu ja nauraa..

Lähde: Kärkkäinen, Viki 1909: Vuoden varrelta: suorasanaisia runoelmia. Otava, Helsinki.