Lukialle

Lukialle. Kirjoittanut Johan Bäckwall

Aika on virkku vierimähän,

Päivä päätymään pikainen.

Tuosta on meillä miettimistä,

Tuosta päälle pääsemistä,

Tuosta aivoille ajatus,

Miten päivät päätä saavat,

Ajat loppua ahavat.

Matti armas ystäväni,

Pekka veljeni parahin,

Heikki hellä veikkoseni,

Viriät hyvät lukiat!

Vuoden, entisen elämä,

Entiset elämän päivät

Ovat mennehet ohitse;

Alku uudesta ajasta

Taas on entisen edessä.

Ah jos allamme olisi,

Tämän aika alkavainen,

Aina entistä parempi;

Ah jos toimi taito toisi

Uuden mielen ja sydämen

Opin tielle täyttäväisen!

Velikullat veikkoseni

Kauniit kielikumpanini!

Vielä yhtehen yhymme,

Satumme sanelemahan,

Näillä raukoilla rajoilla,

Poloisilla Pohjan mailla.

Viel’on saatuja sanoja,

Vielä vasta saatavia

Talon tielle tuottavia,

Opin tuopia hyvähän.

Olles vieläkin viriä,

Halukas, hyvä lukia

Tällä uudella ajalla

Paremmaksi pääsemähän.

Ota vieläki avisit,

Lehdet lentävät käsitä,

Jotka saartavat sanomat,

Tiedot sulle toimittavat

Rakkahan Isämme maalta

Mailta muilta vierahilta,

Opit kanssa oivalliset,

Neuot taitohon totiset.

Pää on pöllöllä hatara,

Löylyn lyömä on tuhero,

Ylimielt’ on ylpiällä,

Ei me jouda joutavilta

Kirjan lukuhun kesiksi,

Eikä ostohon aviisin

Viinaryypyn vietelyltä.

Tuoll’on Paavo partasuuna,

Mustaleukana murisko;

Ei hän puutu puustavihin,

Käy ei kirjahan käsiksi.

Tuoll’on Tuomas tollistona

Viinaryypyn viettelyssä,

Aivan outona opista,

Tuolla Anti ankarana.

Ylimielissä mokoma,

Eksyväisenä elävä.

Ellös Paavoksi paneune,

Ellös Tulle Tuomahaksi;

Ellös anna Antin päästä

Mielellesi mittariksi,

Opilles’ ojentajaksi,

Rahan viejäksi sinulta!

[Johan Bäc]–kw–[all]

Lähde: Maamiehen Ystävä 8.1.1848.