Luettuani Silvio Pellicon kirjan ”Vankeuteni”
| Luettuani Silvio Pellicon kirjan ”Vankeuteni”. Kirjoittanut Kustavi Grotenfelt |
- Oi terve veli! huudan sulle,
- Italian poika tulinen!
- Viel’ äsken tuntematon mulle,
- Nyt ystäväni armainen!
- Jos kasvoitkin sa kunnahilla,
- Joit’ aikain maine ylistää,
- Ma mailla Pohjan kaukaisilla,
- Joit’ iki vaivuttaapi jää.
- Jo haudallasi tammi juurtuu,
- Saa hautakumpus sammaleen,
- Ja piirros muistokives uurtuu,
- Ja mailma rientää edelleen.
- Mut aikain lennon mieli jalo
- Ja paikkain aavat voittavi,
- Kuin kaikkianne päivän valo
- Niin loistaa pyhä intoki.
- Sun kanssas maasi ihanaisen
- Ma kohtaloita sureksin,
- Italian ikeest’ muukalaisen
- Ma vapauttaa himoitsin.
- Sun tyrmääs laulun hellän kuulin
- Ma Magdaleenan kaikuvan,
- Innoissain huusin kalpein huulin
- Nimeä tuntemattoman.
- Minullei ”lyijyhuonehisin”
- Adrian helmi hymyili,
- Ol’ taisteluihin kauhe’isin
- Murtua sairas mieleni.
- Spielbergin vankikomeroihin
- Sun kanssas kytkettihin mä,
- Ja toivoin, kadehtien, noihin,
- Kuin Oroboni, nääntyä.
- Jo kymmenesti luonto virkos,
- Ja taipui talven valtahan,
- Silloinpa vasta kahle kirpos
- Kädestä miehen vapahan.
- Mik’ ilo nähdess’ isäinmaasi.
- Italian kunnaat kukkaisat,
- Kun isä, äiti, armahasi
- Syliinsä taas sun sulkivat!
- Oi terve veli! huudan sulle,
- Italian poika tulinen!
- Viel’ äsken tuntematon mulle,
- Nyt ystäväni armainen!
Leimu [Kustavi Grotenfelt].
Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.