Luettuani Silvio Pellicon kirjan ”Vankeuteni”

Luettuani Silvio Pellicon kirjan ”Vankeuteni”.

Kirjoittanut Kustavi Grotenfelt


Oi terve veli! huudan sulle,
Italian poika tulinen!
Viel’ äsken tuntematon mulle,
Nyt ystäväni armainen!
Jos kasvoitkin sa kunnahilla,
Joit’ aikain maine ylistää,
Ma mailla Pohjan kaukaisilla,
Joit’ iki vaivuttaapi jää.
Jo haudallasi tammi juurtuu,
Saa hautakumpus sammaleen,
Ja piirros muistokives uurtuu,
Ja mailma rientää edelleen.
Mut aikain lennon mieli jalo
Ja paikkain aavat voittavi,
Kuin kaikkianne päivän valo
Niin loistaa pyhä intoki.
Sun kanssas maasi ihanaisen
Ma kohtaloita sureksin,
Italian ikeest’ muukalaisen
Ma vapauttaa himoitsin.
Sun tyrmääs laulun hellän kuulin
Ma Magdaleenan kaikuvan,
Innoissain huusin kalpein huulin
Nimeä tuntemattoman.
Minullei ”lyijyhuonehisin”
Adrian helmi hymyili,
Ol’ taisteluihin kauhe’isin
Murtua sairas mieleni.
Spielbergin vankikomeroihin
Sun kanssas kytkettihin mä,
Ja toivoin, kadehtien, noihin,
Kuin Oroboni, nääntyä.
Jo kymmenesti luonto virkos,
Ja taipui talven valtahan,
Silloinpa vasta kahle kirpos
Kädestä miehen vapahan.
Mik’ ilo nähdess’ isäinmaasi.
Italian kunnaat kukkaisat,
Kun isä, äiti, armahasi
Syliinsä taas sun sulkivat!
Oi terve veli! huudan sulle,
Italian poika tulinen!
Viel’ äsken tuntematon mulle,
Nyt ystäväni armainen!

Leimu [Kustavi Grotenfelt].


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. IV. 1885. Savo-Karjalaisen Osakunta, Helsinki.