Luettuani J. H. Erkon ”Uusia Runoelmia”

Luettuani J. H. Erkon ”Uusia Runoelmia”.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Kerran soisin helkkiväksi
Kanteloni kotoisen –
Pohjan peippo täältä läksi
Luokse lännen impyen,
Tässä tuhat suuteloita
Impysen – no, katsos noita!
Hurmemehu kieleltänsä
Solui, peipon juotteli,
Vihki lauluun, äänessänsä
Uusi kieli värähti,
Perussävel tuttu vainen
On, ja se on suomalainen.
Nouda, peippo, saloillemme
Eteläistä purppuraa,
Loihde kukkaan kinoksemme,
Vehmakkaaksi kalve maa!
Sua suuri Suomen kansa
Muistaa sydänaarteillansa.


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.