Luettuani J. H. Erkon ”Uusia Runoelmia”

Luettuani J. H. Erkon ”Uusia Runoelmia”. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Kerran soisin helkkiväksi

Kanteloni kotoisen –

Pohjan peippo täältä läksi

Luokse lännen impyen,

Tässä tuhat suuteloita

Impysen – no, katsos noita!

Hurmemehu kieleltänsä

Solui, peipon juotteli,

Vihki lauluun, äänessänsä

Uusi kieli värähti,

Perussävel tuttu vainen

On, ja se on suomalainen.

Nouda, peippo, saloillemme

Eteläistä purppuraa,

Loihde kukkaan kinoksemme,

Vehmakkaaksi kalve maa!

Sua suuri Suomen kansa

Muistaa sydänaarteillansa.

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.