Luettuani »Säkenien» toisen parven
Luettuani »Säkenien» toisen parven. (Montreux’issä Sveitsinmaalla). Kirjoittanut Julius Krohn |
- Niin mä luulin, niin mä kuulin:
- Kaikki kuoli jo käköset,
- Laululintuset katosi
- Suomen maasta surkeasta,
- Pohjolan kolkoilta periltä:
- Mitk’ on nälkä näännyttännä,
- Mitkä kylmä kaatanunna,
- Mitkä, muuttaen tapansa,
- Havukoina harmajina
- Toinen toista raadellunna.
- Niin mä luulin, niin mä kuulin
- Tulipa tänne pohjatuuli,
- Tuuli tuttava läheni,
- Se toi laulut tullessansa,
- Saattoi siivillään runoset,
- Takaa vuorten viserryksen,
- Kauniin maastani kukunnan.
- Siitä syämeni sykähti,
- Rinta riemahti suruinen.
- Jopa tunsin, jopa tiesin
- Aamun alkaneen paremman,
- Palannehen onnen päivän
- Suomen synkille saloille,
- Pohjan raukoille rajoille.
- Taashan kaikuu, taashan raikkuu
- Entiset ilokäkemme,
- Muinahiset lempilinnut.
- Västäräkkisen viserrys
- Talvimyrskyn tauvottaapi;
- Kuultua kevätkäköstä,
- Jänkät jäykimmät sulavat.
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.