Lootoskukka (Mendelin)

Lootoskukka. Kirjoittanut Irene Mendelin

Syvältä aallon alta

Nous lootoskukkanen.

Vilpoisa veden valta

Kasvatti kaunoisen.

Kun helpeet hienot aukes

Kuu valoi loistoaan,

Ja päivän ruso raukes

Taa tumman metsämaan.

Niin tyynnä luonto nukkui,

Yö tuoksui tenhoten,

Ja vuorten huiput hukkui

Sinehen pilvien.

Sulosti kukka kaino

Kalvasna kimmelsi,

Yöviiman vieno paino

Se sitä tuuditti.

Ja kuuhut valoi sille

Kirkkainta loistoaan,

Sen painoi helpehille

Suloja suukkojaan.

Ja kukka kaino lempi

Väreillen autuutta,

Kunnekka hohtoisempi

Ol’ aamun salava.

Sen silloin helpeet hienot

Ne hiljaa sulkeentui,

Unessa kuvat vienot

Kukalle kangastui.

Kun soluu mailleen päivä

Kuu kukan herättää,

Ja valon rusohäivä

Taa metsän hälviää.

Ja lootoskukka havaa

Suloimpaan auvohon,

Ja helpeet hienot avaa

Syleillä kuutamon.

Lähde: Mendelin, Irene 1899: Koivikossa. II. Wesanderin kirjakauppa, Tampere.