Lokakuun aamu

Lokakuun aamu Kirjoittanut Edith Södergran

Ensimmäiset hiutaleet vaipuivat maahan.

Missä aallot olivat piirtäneet riimuja joenvarren santaan,

sinne me hartaina menimme. Ja ranta sanoi:

Täällä olet vaeltanut lapsena ja minä olen aina sama.

Ja leppä veden luona on aina sama.

Sano, missä vieraassa maassa olet ollut ja oppinut epaton tapoja?

Ja mitä olet voittanut? Et yhtään mitään.

Tällä maalla ovat sinun jalkasi astuvat,

tässä on taikapiirisi,

leppien lehvistä tulee viisautesi

ja arvoitusten vastaus.

Ja sinä olet ylistävä Jumalaa,

joka sallii sinun seisoa temppelissään

puiden ja kivien parissa.

Ja sinä olet ylistävä Jumalaa,

joka on antanut suomusten pudota

silmiltäsi.

Kaikkea turhaa viisautta sinä voit halveksua,

sillä nyt ovat männyt ja kanervat opettajasi.

Tuokaa tänne väärät profeetat, valehtelevat kirjat,

me sytytämme veden partaalle iloisesti liekehtivän rovion.

Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.