Lokakuun 12 p.

Lokakuun 12 p. (Uno Cygnæukselle) Kirjoittanut Immi Hellén

Syystuuli jo puistaa puita,

syyshalla jo mailla hiipii,

pois kantoi jo pääskyn siipi –

vaan meillä on kevät hempein.

Jo laine hyytyvi rantaan,

jo kupunsa kukka sulkee,

pois kesä kaunoinen kulkee –

vaan meillä on touvon aika.

Kas keskellä kuusipuiden

on kunnaalla kaunis talo,

sieltä hohtaa lempeä valo,

me kuljemme valoa kohti.

Vilun säästämät viime kukat

me poimimme pitkin teitä,

me sidoimme seppeleitä

ja riemusta sydän sykkii.

Kevätriemuja rinta on täynnä,

siell’ on armahat aamunkoitot,

kevätkukkaset, sirkkuin soitot –

me vietämme valon juhlaa.

Käy lempeä humina puissa

kautta laakson ja synkeän salon:

tää päivä on lasten ja valon.

Me vietämme muistojuhlaa.

Me vietämme muistoa miehen,

joka parhaansa meille antoi,

jonka aatos kauaksi kantoi

ja jon oli sydän suuri.

Hän unhoon jääneitä muisti,

valon aarteita heille jakoi,

hän Suomen Sampoa takoi.

Ja muistonsa elää aina.

1910.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.