Lohdutus haudalla (Lönnrot)
Lohdutus haudalla. Kirjoittanut anonyymi |
Suomentanut Elias Lönnrot. |
- Ellös surko! – Kaipaukses,
- Itku vaikein,
- Turha on, tyhjä voivotukses,
- Huoli haikein.
- Kyyneleet ei kyllä auta,
- Saatunsa pitäpt hauta;
- Ei palaja tänne, ei,
- Jonka tuoni täältä vei.
- Liha kaikki lankiaapi
- Lailla kukkasen,
- Neitoselta tempoaapi
- Surma sulhasen,
- Iki-vanhalta varansa,
- Imevältä ruokkiansa;
- Viepi vihkimäisiltään
- Morsiamen yljältään.
- Liha on kaikki kaatumassa
- Niinkun heinänen,
- Maaksi mainen maatumassa,
- Mutt’ ei taivainen.
- Hän nyt, josta kannoit huolen,
- Tähtitarhan tuolta puolen
- Katselee jo ystävää,
- Hauallansa itkevää.
- Tieto, taito, tarkoittapi
- Parempaisuutta,
- Syämemme kaipoaapi
- Olevaisuutta;
- Kalmako ka’otteleisi,
- Nekin maaksi muutteleisi?
- Turhaanko meiät loi
- Luoja, toivon meille soi?
- Kuvoaan ei meihin luoja
- Suotta painanut;
- Ruumis vaan on sielun suoja,
- Jonk’ on antanut.
- Tämä peite’ laukiaapi,
- Pian maaksi raukiaapi,
- Koska henki lasketaan,
- Kotihinsa kutsutaan.
- Astu taivahasen taasta,
- Ajatukseni!
- Hauan tuolle puolle maasta,
- Lennä’ luontoni!
- Siell’ ei tauti, tuska tuima,
- Sota, rutto, kuolon voima,
- Eroittele milloinkaan
- Tuttavia toisistaan.
- Ahpa päivää autuasta –
- Toinen toisiaan
- Tervehtävät: vanhin lasta,
- Sulho neitoaan!
- Siellä luojan laupiuutta,
- Voimoa ja viisautta,
- Levon maassa lauletaan,
- Voiton virttä veisataan.
- Pian päivä päätynynnä
- Lie jo meiltäkin,
- Jäsenemme jähtynynnä
- Ehkä kohtakin;
- Välttäkäme harhateitä,
- Että etsittäissä meitä
- Valmihina oltaisiin,
- Kotimaahan tultaisiin!
Lähde: Suomi: tidskrift i fosterländska ämnen 1845. Femte årgången. Finska Litteratur-Sällskapets förlag, Helsinki