Lohdutus (Hedman)
| Lohdutus Kirjoittanut Valfrid Hedman |
- Kuin lapset he nukkuivat nurmella,
- elo myrskyjä heille ei tuonut.
- Sai silloin saatana Eedeniin –
- ken oli sen saatanan luonut?
- Se virkkoi vaimolle: ”tuossa on puu,
- mi tietojen omenat kantaa!”
- Tää katsahti, kurotti kätensä, söi
- ja miehelle myöskin hän antaa.
- ”Ah,” kuiskasi enkeli, ”kaihtaos sä,
- oi nainen, on myrkkyä nämä!”
- ”Ne olkohot”, vastas hän hurmoissaan,
- ”vaan hetki on autuas tämä!”
- Mut kohta synkkä-ääni soi
- pasuuna vuoren päältä:
- ”pois täältä, pois! pois rauhasta
- te riemutarhain täältä!”
- ”Sä tullos”, kättä kumppanin
- hän painaa lemmekkäällä,
- ”luon sulle uuden Eedenin,
- luon tappurainkin päällä!”
Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.