Lippupäivän laulu

Lippupäivän laulu Kirjoittanut Antti Rytkönen

Lyö tuulta, lyö,

siniristilippu Suomen,

lyö tuulta, lyö,

kun tuoksuvat kukkaset tuomen.

Suven sanomat suuret

nyt maita ja meriä kulkee,

syvät sydänjuuret

kesän kukkean sieluhun sulkee.

On mennyt yö,

on tullut toivojen huomen,

lyö tuulta, lyö,

siniristilippu Suomen.

Ain’ astuttu ei

ole onnen tähtien alla,

vilu viljat vei,

kävi vieraana harmaja halla.

Monet valkeat vainon

ne loimusi, poltteli majat,

koki kohtalon painon,

koki, kesti kaikk’ ankarat ajat

suku sorrettu, vaan

nous aurinko aikojen yöstä,

sai kukkimaan

ilon entispaivien työstä.

Tie vapauden

se käyty kautta on hurmeen,

rivit urhojen

monet nukkunehet ovat nurmeen.

Ne nurmet kantaa

nyt uusien aikojen viljaa,

ja vapaata rantaa

nyt laine huuhtovi hiljaa.

Ja auringon

valovirrat maan yli kulkee,

ja heräävä on

taas kaikki, min pimeys sulkee.

Mut myrsky kun käy,

sinilippu, sä nostata mieli,

jos ei toivoa näy,

sä leimahda kuin tulikieli.

Kun vaarass’ on maamme,

meit’ ohjaa isien teille,

kunis suojatuks saamme

nää rannat rakkahat meille.

Lyö tuulta, lyö,

kun tuoksuvat kukkaset tuomen,

lyö tuulta, lyö,

siniristilippu Suomen.

Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.