Linnunrata (Pennanen)

Linnunrata Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Yön ihanuuden yhden rikas sai ja köyhä yhteisen:

oi Linnunrata, taivaan maantie hopeinen!

Sua silmä vaeltaa kuin sielu ylösnousseen, autuaan,

sun ikisyvyydessäs unhoitan ma mataluudet maan.

Sun hohtavilla pihoillasi koskematon ilma on,

sit’ auvokkaana henkii keuhko toivoton,

kuin tähtikartanoissas tympanonin, harpunsointujen

ois kevätilo, kauneus, ois rakkauskin ikuinen.

Kun yksin epäuskoisten ja uupuneitten seuraan saan,

kun tympääntynyt lopen olen meluun maan,

pois luokses käyn, yön suvi hopeinen, häälaulu tähtien,

kuin itse unta öisin, tähdenlento, haave hopeinen!

Ja murheenikin mustat olleet ois vain valon varjoa,

myös tuska, lempi puoliks ilon poltetta.

On silkkaa tähtitietä harhapolku harmaa entinen;

lie kuoleva jo kuoloton, lie herruus sielun ikuinen!

Yön ihanuuden yhden köyhä sai ja rikas yhteisen –

oi avaruutten maantie jumalallinen!

Sua pitkin silmäni kuin silkki anturoilla vaeltaa,

sun ihmeestäs, oi Linnunrata, korkein toive voimaa saa.

Lähde: Pennanen, Ain’Elisabet 1943: Huomensynty: runoja. WSOY, Porvoo.