Liitto

Liitto. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Nyt, armas Helmi, kerron

Tunteeni sulle näin:

Kummulla yksin istuin,

Historia vieressäin.

Kun taukos lintuin laulu,

Mit’ tuossa kuuntelin,

Sain rillit nenälleni

Ja kirjan tempasin.

Mä lu’in taisteluista

Entisten veljesten,

Kuin Ruotsin, Suomen poika

Kuol’ toisen vierehen.

Kuin heitä yhteen liitti

Yks’ toivon tuulahdus,

Ja kuollessakin valtas

Viel’ yksi kaipaus.

Miss’ auhtot Suomen veri

Ja hanget purppuroi,

Sen vihki Ruotsin henki

Ja Ruotsin torvi soi.

Kun Ruotsin virrat vuosi

Ja maita kultaili,

Niin vainaat Väinön kannel

Vaijertain hautasi.

Ja rauhan toimet taasen

Riidatta suorittiin,

Ain’ ystävyyden hehku

Veljissä loisti niin.

Miss’ oisi auttajata,

Ken riidat häätää vois,

Niin rauha rannoillemme

Runsaamman onnen tois!

Sa tänne kätes anna,

Me siihen tartumme,

Ja kaiju, kannel, kaiju

Ja vihi liittomme!

Ken tahtoo vastaan olla,

Jatkakoon riitojaan,

Vaan kunnon Suomalainen

Ei luovu liitostaan!

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.