Liika voima

Liika voima Kirjoittanut Sándor Petőfi

Suomentanut Julius Krohn.

Päivälliselle käskettihin.

Ilolla riensin. Moni varmaan

Vois ilon syyksi herkut luulla –

Ei niinkään – sainpa salaa kuulla

Tulevan sinne tytön armaan.

Mä tytön näin – sit’ ihanuutta!

Kuin tuulen leyhkä varreltahan!

Ja silmäin valkotaivahassa

Sin’-auringoiset paistamassa! – –

Mut ei se kuulu asiahan.

Sanalla: kaunis oli tyttö,

Mä siihen kohta rakastuinkin.

”Kah, noustua päivälliseltä,

Ilmoitan lempen verekseltä!

Se keino auttanee, jos suinkin.”

Pöydässä sitten täysin maljoin

Join sydämelle karaistusta,

Siks että tulless’ oivan hetken

Kosk’ alottaisin voittoretken,

Mull’ olis tarpeeks uskallusta.

Mut voi! ne karkaisijat multa

Niin karkaisivat sydän-parkaa,

Ett’ ylös pöydästä kun pyrjin,

Kositun aikoin, näin mä: syrjin

Jo altan’ jalkapönkät karkaa!

Lähde: Petőfi, Sándor 1892: Runoja: ynnä Petöfin elämäkerta. Suomentanut Severi Nyman. Werner Söderström, Porvoo.