Liika voima

Kirjoittanut Sándor Petőfi
Suomentanut Julius Krohn.


Päivälliselle käskettihin.
Ilolla riensin. Moni varmaan
Vois ilon syyksi herkut luulla –
Ei niinkään – sainpa salaa kuulla
Tulevan sinne tytön armaan.
Mä tytön näin – sit’ ihanuutta!
Kuin tuulen leyhkä varreltahan!
Ja silmäin valkotaivahassa
Sin’-auringoiset paistamassa! – –
Mut ei se kuulu asiahan.
Sanalla: kaunis oli tyttö,
Mä siihen kohta rakastuinkin.
”Kah, noustua päivälliseltä,
Ilmoitan lempen verekseltä!
Se keino auttanee, jos suinkin.”
Pöydässä sitten täysin maljoin
Join sydämelle karaistusta,
Siks että tulless’ oivan hetken
Kosk’ alottaisin voittoretken,
Mull’ olis tarpeeks uskallusta.
Mut voi! ne karkaisijat multa
Niin karkaisivat sydän-parkaa,
Ett’ ylös pöydästä kun pyrjin,
Kositun aikoin, näin mä: syrjin
Jo altan’ jalkapönkät karkaa!


Lähde: Petőfi, Sándor 1892: Runoja: ynnä Petöfin elämäkerta. Suomentanut Severi Nyman. Werner Söderström, Porvoo.