Liian myöhään...

Liian myöhään... Kirjoittanut Ain’Elisabet Pennanen

Mun kukkaini valtakunta

kevätöissään väräjää.

Sen umput huojuvat unta

niin vaaleaa, pehmeää.

Sen umput valkean hempeet

kai aurinko suutelee.

Kun aukovat silmänsä lempeet,

yö hiljalleen haihtunee.

Yön myrkkyiset ruskeat perhot

luo kukkaini liitelee.

Niin arkana valkeat verhot

ens’ suukoista vapisee.

Punertuu purppuraan lehti

ajan outona hehkumaan..

Kun aurinko viimein ehti –

päät umppuini riippui vaan – –

Lähde: Pennanen, Ain’Eliisabeth 1907: Tschandalan vanki. Otava, Helsinki.