Licinukselle
Licinukselle Kirjoittanut Horatius |
- Parhain teet sa, oi Licinus, kun aina
- kulje aavaa et etkä liioin pelkää
- merta myrskyisää etkä liioin
- rantoja seuraa.
- Tuuli tutjuttaa väkevimmin honkaa
- lakkalatvaa, suistuvat suuret tornit
- ryskinällä, näin salamatkin lyövät
- huippuja vuorten.
- Toivoo viisas mies pahan päivän tullen,
- pelkää onnessaan elon oikkuisuutta.
- Katso, talvet antavi kolkot, kylmät
- Juppiter, hänpä
- keväätkin. Ei ain ole ahdas, joskin
- nyt on ahdas. Eipä Apollo itse
- aina joustaan jännitä, virittää myös
- virren ja soittaa.
- Näytä uljuutt’ ain elon ahdingoissa,
- mieltä miehen myös! Puhaltaissa tuulen
- liian myötäisen, ole viisas, reivaa
- paisuvat purjeet.
Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.