Licinukselle

Kirjoittanut Horatius


Parhain teet sa, oi Licinus, kun aina
kulje aavaa et etkä liioin pelkää
merta myrskyisää etkä liioin
                    rantoja seuraa.
Tuuli tutjuttaa väkevimmin honkaa
lakkalatvaa, suistuvat suuret tornit
ryskinällä, näin salamatkin lyövät
                    huippuja vuorten.
Toivoo viisas mies pahan päivän tullen,
pelkää onnessaan elon oikkuisuutta.
Katso, talvet antavi kolkot, kylmät
                    Juppiter, hänpä
keväätkin. Ei ain ole ahdas, joskin
nyt on ahdas. Eipä Apollo itse
aina joustaan jännitä, virittää myös
                    virren ja soittaa.
Näytä uljuutt’ ain elon ahdingoissa,
mieltä miehen myös! Puhaltaissa tuulen
liian myötäisen, ole viisas, reivaa
                    paisuvat purjeet.


Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.