Levon maassa

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Levon Maassa, Laaksossa Kuutamon
kukat tummat on.
Yön hengessä värjyy myrtti.
Luona lähtehen erään
on Kuoleman vilvas yrtti.
Oi, katso sen terään:
Pisar tuoksuva, musta
suo tuskalles unohdusta.
Valo himmeä. Rantaa vastaan
veden huokaus ainoastaan.
Levost’ ikuisesta
hämy kuiskii, tuottaen lohdun.
Iäks suojaan metsien kohdun
kuin heijastus loitto.
kuin hohde kirkkaudesta
jää päivän koitto.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.