Leo Mechelin
Leo Mechelin Kirjoittanut Eino Leino |
Motto:
Tulee mies meren takainen,
ei kansan tuomion alainen.
- Tunto tyyni, kunto kirkas,
- toimi, tarmo taipumaton,
- Suomen oikeuden soturi,
- Suomen kaunis kansalainen.
- Terve, terve!
- Ei Sinulle
- suonehet korkeat jumalat
- tyyntä juoksua elämän
- eikä merta aallotonta;
- antoivat väkevän virran,
- kosken kuohuvan, kivisen,
- hyrskyt hyiset, pilvipäiset,
- pärskyvät, pahat kurimot:
- viskoivat venettä, miestä,
- eivät visko miehen mieltä.
- Niin koitti kultainen vapaus.
- Seisot Suomen kalliolla
- nyt niinkuin lakkapää petäjä,
- suoraselkä, tuulten tuttu.
- Katsoi kansasi Sinuhun,
- oli kaikki kallis saatu,
- pyhä taisteltu takaisin,
- painoi yksi aatos ange:
- »Vielä ei kaiu kansan kieli,
- kansan kieli, kansan mieli,
- laki jäykkä, järkkymätön,
- Suomen suuressa salissa.»
- Katsottihin, kuunneltihin.
- Niin Sinä äänesi korotit,
- kaikui kallis Suomen kieli;
- niin Sinä askareet alotit,
- alkoi kaunis kansan valta;
- niin Sinä suuntasi osotit,
- oli suunta suora, selvä;
- astuit päähän Suomen pöydän,
- vuoret oikeuden jyrisi.
- Ajan kääntyi kirjanlehti,
- kävi kansassa humaus.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.