Lentotähti.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Tuo tähti taivahalla
Oi, kuinka kirkas on
Ja kuinka korkialla
Sai Luojalt’ asunnon!
Maan tomusta ei tummu
Sen kiilto konsanaan.
Kun luonto lausuu: sammu:
Näät jäljen loistokkaan.
Se tieltä eksyneille
Osoittaa kotoa,
Ja tuskist’ uupuneille
Se lausuu toivoa.
Oi, nyt se vajois – katois
Parhaassa loistossaan!
Ken tähden laill’ ei tahtois
Sammua kuollessaan?

–r–r [F. F. Brummer]


Lähde: Keski-Suomi 29.9.1877.